Riehaa ja romantiikkaa!

Bea läksi eilen sulhon luo lemmenlomalle. Yöllä olivat kuulema aikamoista menoa pitäneet ja aamulla riekkuminen jatkui, pariskunnalla on ollut siis hauskaa! :D
Puolilta päivin kuului tieto; liehittelyä ilmassa, puolin ja toisin <3

Toivottavasti kuukauden päästä ultrassa näkyisi pieniä bordercollie vauvoja <3 Lupaavia harrastuskoiran alkuja!

Lunta!

Talvi on täällä, hyvästi loskasäät!
Koska raunioilta ollaan talvitauolla ja hakutreeneihin on mahdoton mennä ajanpuutteen vuoksi, on Bea kuulkenut mun mukana töissä demokoirana ahkerasti. Likka nauttii ihan täysillä kun saa elvistellä muille koirille osaamisellaan ;) Asiakkaat on hämmästelleet Bean intoa tehdä, ei kai siihen muuta voi vastata kun että treenin pitää olla koiran mielestä kivaa :D

Sisällä ollaan tehty myös pientä treeniä; kapulan otetta ollaan työstetty vähän. Hämmästyttävää miten pienellä harjoituksella voi saada paljon aikaan! Myös istu-maahan-seiso-sarjaa ollaan naksuteltu ja seisominen on vahvistunut ihan järjettömän paljon. Sitten jotain temppuja on kertailtu, jotta pysyy muistissa; tassu/toinen tassu, vilkuta, kieri, ympäri, jalkojen välissä pujottelua.
Mä olen kokonaan unohtanut opettaa sitä uusinta temppua mitä alettiin harjoittelemaan; eli peruuttamalla mun ympäri kiertäminen :/ Pitää nyt ottaa työn alle taas.

Bea on tykännyt riehata hangessa, lunta pitäisi aina lenkillä potkia neitoselle, jotta hän saisi nappailla sitä kiinni ja rynniä sen perään :D Hassu Kepponen <3

keskiviikko on rauniopäivä

Eilen siis käväistiin taas raunioilla pyörähtämässä. Maalimiehinä oli vierasta porukkaa, vierailulla.
Neitokainen tuli ilman hihnaa radalle, pysyi hyvin paikallamakuussakin! Taitava tyttö <3

Treenistä tehtiin nopea ja helppo, koska kausi lähenee uhkaavasti loppuaan, motivaatiotreeniä siis. Kaksi maalimiestä oli piilossa keskikasalla ja palkka tuli viidestä haukusta. Ensimmäinen maalimies oli keskikasan alussa, tyttö työsti hajun hyvin,mutta vaikeuksia oli päästä maalimiehen luo. Hetki meni sitä ratkoessa. Sitten sanoin Bealle että "hyppää siitä yli" niin johan pomppas ja maalimiehen luona oltiin. Lapsi raukka ei tajunnut että sillä on takajalat,joten mamman piti kertoa se xD


Toinen maalimies oli keskikasan toisessa päässä,maan alla olevassa kolosessa. Likka työsti hajua jonkin aikaa, haju levisi selvästi piilon oikealle puolelle. Neitokainen joutui siis hetken pyörittämään hernettä päässään,ennen kun sai tarkennettua. Iloisesti sujahti maalimiehen luo ja haukkui hyvin!

Kiva treeni, tämmösiä lisää.

Aina ei voi mennä putkeen, ei edes joka kerta :P

Eli aiheena eiliset rauiotreenit. Mieluusti jättäisin kyllä kirjoittamatta, mutta puretaan nyt sitten..

Hallittavuus radalle menossa oli mahtava; neiti seurasi kauniisti ja jäi paikallamakuuseen hyvin.

Siitä se alamäki sitten alkoi. Alueena oli ala-, keski- ja yläkasa. Etsintäsuunnitelma meni näin; alakasa, keskikasa ja yläkasa.
Aloitettiin alakasan läpikäyminen, ulkona oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt. Mulla oli toki fikkari, mutta sillä sohiminen häiritsi mua vielä enemmän. Sateesta johtuen maa oli myös hyvin liukas. Pimeää, hankala maasto ja liukas keli.. Ei hyvä.
Heti alussa ohjasin Beaa liikaa, mä vaan halusin olla varma että se käy tarkasti alueen läpi.. En nähnyt missä koira menee varmaan puoliakaan etsintä ajasta. Siksi siis kutsuin sitä luokse. Virhe sekin. Mä myös itse päättelin missä maalimiehet on, virhe sekin. Sekosin alueen läpikäymisessä, virhe sekin. Eli mä treenasin eilen raunioilla virheiden tekoa, jotta muistan oikein hyvin sitten jatkossa, mitä ei saa tehdä. Bea pelitti tapansa mukaan ihan loistavasti, nenä toimi ja haukutkin tuli hyvin ulos :)

Hieno koira, huono ohjaaja. Kai ohjaajille on iha normaalia tulla välillä näitä taantumia. Ensi kerralla paremmin.

Vihdoinkin raunioilla!

^Huudahti Bea mielessään kun ajettiin radalle.
Neitokainen ihan tärisi takaboxissa, kun huomasi missä ollaan taas monen viikon jälkeen.

Teemana meillä oli lähetyksessä ampuminen ja suuri alue.

Bea aloitti treenit, oli siis ensimmäinen karvaotus radalla. Vaikka viimiset viikot on tokoiltu suhteellisen ahkerasti, ei se todellakaan näkynyt radalle mentäessä; neitokainen seurasi puolihuolimattomasti, hinkui niin etsimään ettei meinannut nahoissaan pysyä.

Etsintä alkoi taloista. Tyttö kävi tarkasti läpi kaikki mahdolliset kolot ja raot, ettei niissä vain ole ketään. Aluetta käytiin aika vauhdikkaasti läpi, Bean normaaliin tyyliin siis, ohjaaja sai juosta perässä. Likka oli kuitenkin tapansa mukaan äärettömän hyvin kuulolla, ei tarvinnut kun vähän vinkata suuntaa niin sinne se kirmasi tarkistamaan paikan. Eli vaikka vauhtia on vaikka muille jakaa, Bea on hyvin ohjattavissa.
Ensimmäinen maalimies löytyi kolmannen talon reunasta. Bea työsti hajun hienosti ja pyrki maalimiehelle. Neiti taiteili palkilla maalimiehen edessä ja olisi tahtonut alkaa ilmaisemaan, mutta tasapaino ei riittänyt ja se sitten veti mahaplätsin siihen vinolle palkille. Siitä viisastuneena Bea otti ja pomppuloikkasi palkilta alas ja rupesi ilmaisemaan maalimiestä. Eri taitava Bea!
Tästä jatkettiin kohti alakasaa ja hetkessä mä hukkasin koirani.. Täytynee kiinnittää sen häntään jokin punainen lippu.. Tässä vaiheessa mä tietenkin kutsuin sitä ja se näyttäytyi; "äiti, täällä mä olen ja mulla on haju"
Liikuin siis ripeästi koiran suuntaan joka rupesikin ilmaisemaan maalimiestä.
Toinen löydetty!
Otin Bean sivulle ja pidin lyhyen,mutta ytimekkään pähkäilytuokion; alakasaa tai peltoa ei oltu käyty läpi juuri lainkaan, minun mielestäni. Ohjaaja sitten korjasi, että Bea on kyllä kerennyt ne juoksemaan jo monta kertaa. Niimpä niin..
Matka jatkui keskikasalle. Keskikasan toinen pääty käytiin vähän hätäseen läpi, mutta luotin koiraan ,että kyllä se sen hajun olisi sieltä poiminut.
Oikeassahan mä olin, kasan loppupäästä Bea sai hajun ja pomppasi piiloon maalimiehen seuraksi ja ilmaisi. Kolmas ja viiminen maalimies löydetty.
Sitten Bea saikin riekkua patukan kanssa muiden kehuttavaksi ja siitä autoon syömään nakkeja ja tankkaamaan nestettä.

Olin erittäin tyytyväinen treeniin, koiran ja omistajan yhteistyö pelasi todella hyvin ja kummallakin oli mukavaa. Ensi viikolla suunnittelin, että Bea treenaisi "pimeitä" piiloja, eli vähän pidempiä ja syvempiä putkia tai muita vastaavia.

toktoktokoilua ja temppuilua

Mä sain jo tekstiä aikaan, mutta onnistuin myös kadottamaan sen siliän tiän sen, joten otetaas uusiks..

Tänä kauniina aurinkoisena päivänä olimme Lauran kanssa sopineet treenaavamma vähän tokohyppyä ja niinhän me teimme. Sen pituinen se. No ei nyt kai. Ette te näin vähällä pääse, ha!

Estehyppy oli siis treenin pääpiste. Laura kilttinä tyttönä raahasi meille hyppyesteen treeneihin.(kiitos siitä)
Tahtoo samanlaisen!
Laura oli myös niiin kiltti, että räpsi treenistä muutaman kuvan, jotka mä teidän kiusaksi lykkään tänne, buahhahhaa.

Hyppyä lähdettiin harjoittelemaan perusasennosta, palkka esteen toisella puolella pienessä purkissa. Käsiavulla ja käskyllä "hyppy" Bea pomppuloikkasi esteen yli hienosti ja löysi kanafileensä palkkapurkista.



Tätä toisteltiin muutaman kerran. Sitten siirsin palkan esteen taakse,ihan lähelle estettä jotta likka kääntyy hypyn jälkeen. Tuloksena se, että se kääntyy jo ilmassa hypätessä..



Siirryttiin siis takaisin aiempaan tekniikkaan.
Muutaman toiston jälkeen likka pomppikin esteen yli ilman käsiapua, pelkällä käskyllä. Hyvä Bea!

Ja tokihan treeneissä on aina oltava seuraamista, aina.





Lopputreeneistä on pakko viihdyttää itseään temppuilemalla, jottei touhu käy liian vakavaksi.
jaloissa pujottelua





toinen tassu

Rallytokoa tai sitten ei

Olin jo innoissani pessyt purkit, pakannut otsalampun, pukenut lämpimästi päälle ja hakenut palkat, kun kuski ilmoitti että sillä on keuhkoputkentulehdus. Ei siis raunioille, tälläkään viikolla!! Nää oli nyt kolmannet treenit putkeen, mitkä multa ja Bealta jää väliin, syystä tai toisesta :( Pikkasen sapetti.

Oltiin kuitenkin suoriuduttu "perämetsään" saakka, joten kyllä nyt jonkinmoiset treenit oli saatava. Pommittelimpas sitten Lauraa, joka soittikin pian takaisin ja sovittiin että tokoillaan pian. Raahauduttiin siis tien toiselle puolelle ja tehtiin treenisuunnitelmaa. Tultiinkin siihen tulokseen, että tehdään rallytokorata tavanomaisen tokoilun sijaan.

Radan rakentelun jälkeen ensin treenasi Laura ja Ruma. Tässä vaiheessa huomattiin että meidän rataa ei oltu laitettu kovinkaan loistavalle paikalle, koira oli nenä maassa vähänväliä. Koska meidän hajuaisti ei ole samaa luokaa koirien kanssa, syytä emme saaneet selville.

Sitten oltiin vuorossa minä ja Bea. Kolmannen kyltin kohdalla heitin hanskat tiskiin ja lopetin rallyt siihen. Siinä maassa tosiaan oli joku hurrrrjan hyvä haju.

Siirryttiin sitten Been kanssa kauemmas treenailemaan tokoa ja se sujui pienen alkulämmittelyn (kiroilun) jälkeen ihan hyvin. Tänään otettiin seuraamista, liikkeestä maahan/istu, luoksetulosta maahan/seiso ja eteenlähetyksestä maahan.

Seuraava tokoilu toivottavasti perjantaina.

Syys-illan treeniä

Käytiin tänään illalla kokeilemassa Bean kanssa vähän rallytokoa. Laji on sinänsä ihan ok, mutta ohjaaja on ihan pihalla koko ajan xD
Koira osaa liikkeet juu, ohjaaja haahuilee, ihmettelee, pöljäilee ja lukee kylttejä kamalan kauan.
Muutaman kerran kun rata käytiin läpi, niin ohjaajakin pääsi vähän mukaan. Beasta oli varmaan turhauttavaa kun ohjaaja pöljäili,taas.

Otettiin me sitten muutama eteenlähetyksestä maahanmeno ja luoksetulosta maahanmeno, sekä seuraamista ja käännökset.

Bealla oli hauskaa ja se on pääasia, ohjaaja oli tänään vähän omissa maailmoissaan.

tokoilua pitkästä aikaa

Tokotauko on tehnyt Bealle hyvää ja saalilla palkkaus tuottanut tulosta. Neiti on täpinöissään treenatessa, mutta oikein hyvin hallinnassa.

Tänään harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja muutaman harjoituksen jälkeen sujui hyvin. Jotta liike sujuisi moitteetta, tehtävää on vielä.

Seuraamista käännöksineen ja tahdinvaihtoineen otettiin myös. Likka oli oikein tiivis ja innokas, hyvin kontaktissa. Vasemmalle käännyttäessä mun on hiukan hidastettava, jotta neiti tajuaa että nyt tulee käännös vasempaan.
Pysähtyessä on salamana perusasennossa.
Juoksussa pomppii hiukan aluksi, mutta tasoittaa pian. Oikealle käännökset on ihan pala kakkua ja täyskäännökset sujuu hyvin.
Hitaassa käynnissä meinaa peputtaa, joten mun on muistettava ottaa siinä pitkiä askeleita.

Paikallaolossa Bea antaa kiertää itsensä ympäri, myös 3m sen taakse saa helposti mennä. Meinaa ennakoida perusasennon, joten vapautuksia suoraan maasta pitää muistaa tehdä.

Luoksetulosta seisomista ja siitä uudestaan luokse perusasentoon tulemista otettiin myös. Likalla oli oikein hauskaa ja muutaman toiston jälkeen sujui todella hyvin. Vähän käsiapua tarvitsee vielä.

Luoksetulosta maahanmeno ja siitä perusasentoon tulo sujuu oikein hyvin.

Tehtiin myös eteenlähetystä ja siitä kesken matkan käskin Bean maahan. Sujui todella hyvin, olin ihan positiivisesti yllättynyt!

Sitten otettiin tietenkin kaukoja, -istu-maahan-istu-maahan. Ei tuota bealle ongelmia :)

Loisto treeni! Lisää näitä ja kohta mä voin olla niin varma mun koirasta, että saatan jopa uskaltautua kisoihin.

Päivityksiä

Päivitelläämpäs vähän tätä blogia.

Rakennusetsintä meni hyvin, Bea merkkasi hajut sinne minne ne haisivat vahviten. Sen jälkeen työsti loppuun ja ilmaisi maalimiehen :) Alakertaan mentäessä neitokaisella oli vähän turhan paljon vauhtia, rappusia mentiin kärsällä kyntäen alaspäin. Eihän pieni pelastuskoira kerkeä rappusia ihmettelemään kun täytyy tehdä töitä! Bea nousi ylös maasta, katsoi mua ja jatkoi samalla innolla eteenpäin kun aiemminkin.

Kennelliitosta tuli lopullinen tulos Bean lonkka- ja kyynärkuvista; B/B ja 0/0

Raunioitumista ja luustokuvaus

Rauniotreenejä on jatkettu entiseen malliin ja Bea tekee innokkaasti ja sitkeästi töitä, on helposti ohjattavissa ja helppolukuinen, unelmakoira <3

Treeneissä on otettu paljon uusia juttuja neidille. Korkealla olevat piilot, ei tuottanut vaikeuksia naperolle. Reitti ylös etsittiin. Piiloissa maalimiehet olivat selvästi esillä, yksi seisoi ja toinen makasi. Kummallakin maalimiehellä neiti joutui hetken miettimään, mutta alkoi sitten ilmaista. Lisää siis tuollaisia maalimiehiä.

Edistystä on tapahtunut ilmaisun kanssa. Neidin ei ole enää pakko käydä maahan, vaan voi haukkua seisten, istuen, taaksepäin stepaten, kapealla reunalla tasapainoitellen jne. :)

Ensi viikolla mennään kokeilemaan rakennusetsintää! :D

Bea kävi myös lonkka-ja kuunärekuvissa, kuvaajan arvio oli AA/00! Mahtavaa! Ensi keväänä saattaa tullaa siis pentuja ;)

Koe käyty

Ja läpi ei menty. Kiitos vaan mun överijännitykselle ja tärinälle!
Bea kieltäytyi tekemästä hommia, ilmeisesti koska mä käyttäydyin niin omituisesti sen mielestä. Koe keskeytettiin, koska Bea jätti maalimiehet eikä ilmaissut. Kyllä ärsyttää ihan hitosti! Noh, eipä voi koiraa syyttää..

Noh, seuraavalla kerralla paremmin, toivottavasti.

Kenraaliharjoitus raunioilla

Eli eilen oli viimiset treenit ennen ensiviikon koetta. Treenit suijuivat loistavasti; yhteistyö pelasi. Bea oli hyvin kuulolla ja herkästi ohjattavissa. Neiti ei reagoinut häiriöihin, vaan oli hyvin helppolukuinen. Vauhtiakin piisasi, hyvä että perässä pysyin 8) Molemmilla oli todella hauskaa ja tästä saatiin itsevarmuutta tulevaan kokeeseen :)

Bea on myös tokoillut, tietenkin. Seuraamisessa kontakti on parantunut huimasti. Aiemmin kun se oli hetken lähes kokonaan kateissakin :) Paikallaolossa voi helposti pitää 3-5min. Kaukoja on treenattu ahkerasti ja siinä seisomisessa tuleva askel on vähän ongelma.. Noh, lisää pöytätreeniä niin eiköhän se siitä :)

Paluu kesätauolta raunioille

Nyt on kesälomat vietetty ja raunioille palattu. Pari treenikertaa vielä ennen Bean ensimmäistä koetta. Hui että ohjaajaa jännittää. Bea osaa kyllä, mutta sählääkö ohjaaja kokeessa jotain.. Mahdollisesti. Kun nyt edes jotenkuten sen pääsisi läpi, niin hyvä olisi. Koe on siis 18.8.

Hakutreeneissä ollaan myös oltu muutamia kertoja. Kuumuus on vain rajoittanut treenaamisen aika minimiin.
Treenaaminen lisääntyy, kunhan lämpötilat laskee :)

Päivittelyä

Sairasloman jälkeen on vältytty tapaturmilta, viime sunnuntaihin asti. Oltiin hämeenlinnan raunioradalla vierailemassa. Ensimmäistä maalimiestä etsiessä, Bea putosi kasan alla olevaan kaivoon.. Ohjaaja sai mennä pelastamaan pelastuskoiran kaivosta. Bea ei onneksi ollut satuttanut itseään, joten hommat jatkui.

Kuumuudesta huolimatta Bea teki hyvin hommia ja vauhtiakin oli. Hämeenlinnan radalla Bealta ei vaadittu haukkua, mutta kyllähän se haukahteli :) Bea myös voitti pelkojaan ja koiran ohjaaja romahti rauniokasasta läpi. Nilkat on edelleen kipeät.

Keskiviikkona on taas rauniot ja sitten alkaakin kesäloma. Luvassa paljon uimista ja pitkiä metsälenkkejä.

Paluu sairaslomalta

Neitokaisen tassut paranivat nopeasti, eikä sairaslomaa täytynyt pitää kuin viikon verran.

Viime tiistaina Bea pääsi mun mukaan töihin demokoiraksi ja käyttäytyi todella upeasti. Kaksi ekaa tuntia pidin Bean varuiksi puussa kiinni, viimisen pentukurssitunnin ajaksi päätin sitten ottaa sen kentän laidalle norkoilemaan. Siinä se maksasi paikallaan ja katseli kun pennut rallasi ympäriinsä ja välillä koittivat harjoitellakkin jotain :) Bea saa tulla useamminkin mukaan töihin.

Sitten keskiviikkona käytiin tutustumassa vantaan rauniorataan. Bealla oli neljä maalimiestä. Kolme haukuttiin hienosti, mutta neljäs oli niin korkealla, että sen kainaloon oli pakko hypätä ja suukotella kun raukka oli ison kelan sisään jäänyt. Bea iloisesti kävi köllimään viimeisen maalimiehen kainaloon hetkeksi, palasi mun viereen perusasentoon tollottamaan mua, meni maalimiehelle ja juoksi mun luo.. Bea siis ei raaskinut haukkua maalimiehen naamalle, sen korvathan olisi särkyneet. Bea siis näytti mulle viimisen maalimiehen.

Bea sairaslomalle

Bea kävi sunnuntaina leikkimässä kirkkonummella Remun kanssa. Likat noutivat lelua ja kirmasivat pellolla. Bea kuitenkin onnistui (ilmeisesti jarruttamisilla?) kuluttamaan etutassujen anturansa niin puhki, että eläinlääkäristä käytiin ostamassa tossut.
Nyt on siis neitokainen sairaslomalla ja parantelee tassunsa rauhassa. Ninja-sisko tuuraa Beaa raunioilla ja hakutreeneissä sen aikaa.

Kuvia raunioilta

Bea A-esteellä

Henkistä valmistautumista kokeeseen

Edellisellä rauniokerralla suoritettiin kokeenomainen treeni Bean kanssa, jos se olisi ollut virallinen koe; me oltais päästy läpi.

Eilen tehtiin mulle henkisen valmistautumisen treeni koetta varten :D Alue kerrottiin mulle pala palalta ja sen mukaan piti sitten käydä alue läpi.
Yläkasa oli alueen ensimmäinen osa, lähetin Bean punaisen kopin sivusta. Bea teki mulle jotain ihme kiusaa ja näytti jo alussa siltä, että sillä olisi haju jostain. Mahdollisesti se haisteli jotain aiemmin käytettyä piiloa?
Yläkasan keskivaiheilta löytyi Tuuli pienestä montusta. Bea työsti hajun hyvin ja pähkäili hetken sisäänmenoreittiä, kun ilmeisesti likan mielestä tila oli liian pieni, että sinne olisi viitsinyt hypätä. Bea päätyi sitten sellaiseen ratkaisuun, että haukkuu siitä päältä maalimiehen! Minäkin muistin nostaa käden ylös; koira on löytänyt.
Homma jatkui yläkasan loppuun ja siitä siirryttiin keskikasalle, siitä piti käydä läpi vain puolet. Bea teki mulle taas pientä kiusaa, mikäs sen virkistävämpää ohjaajalle. Bea ei siis tavanomaiseen tapaansa häärännyt ja työstänyt jonkin aikaa piiloa tarkentaakseen vaan hävisi vaan piiloon ja aloitti heti perään ilmaisun, hyvä Bea! Ja minä muistin taas nostaa käden ylös. Homma jatkui keskikasan loppuun ja Bea saikin pian hajun ja häipyi piilolle "bunkkeriin", kerkesin nähdä vain koiran vippaavan takapään ja nostin käden ylös, koira oli maalimiehellä. Ilmaisua ei tullut, kun maalimies palkkasi Bean suoraan.

Ennen radalle tuloa käytiin treenaamassa telineitä ja radalle tultiin hallitusti.

Eläinkokeita raunioilla

Viime keskiviikkona Bealla oli ohjattavuustreeni raunioilla, teemana oli myös ylöspäin suuntautuvat piilot.
Radalle mentiin ilman hihnaa seuraamalla oikein hyvällä hallinnalla, josta itsekkin olin hiukan yllättynyt. Paikallamakuusta ei hievahtanutkaan, eikä edes koittanut nousta ylös ennen seuraavaa käskyä, mikä meillä on ollut ongelmana. Vaatiminen siis oli ihan paikallaan tässäkin jutussa, kun se radalle osaa jo mennä niinkun iso likka..

Itse tiesin missä maalimiehet olivat ja ne upotettiinkin piiloihin yksi kerrallaan. Me aloitettiin taloista. Heti ensimmäisen talon katolla oli maalimies makaamassa, ilman mitään en suurempia piilotteluita. Bea merkkasi maalimiehen mulle ja osoitti sen aivan selvästi, mutta jostain syystä ilmaisua ei tullut ja hyöriminen vain jatkui. Kävelin sitten itse katolle ja syy hyörimiseen ja ilmaisemattomuuteen selvisi; pikkublondi oli pyörinyt vaan maalimiehen jalkapuolella ja kuvitteli, ettei se ole mukana, kun ei ole selvästi tyyppiä edes yritetty piilottaa. Ohjasin Bean sitten maalimiehen naamapuolelle ja Beahan koki selväti varsinaisen ahaa-elämyksen; "tällä on pääkin!". Haukahti ja maalimie sai palkata. Tollasia maalimiehiä pitää siis treenata lisää, jotka eivät varsinaiesti ole piilossa, kun ne näyttää hämmentävän vähän kakaraa.

Homma jatkui ja loput talot käytiin vauhdikkaasti, vaikkakin tarkasti läpi. Alatalolta löytyikin taas maalimies ja Bealla meni hajun rajaamiseen ja tarkentamiseen hetki, kun ne jotenkin kummallisesti veti ylemmän talon seinään. Maalimiehen edessä oli este, joten Bea ei päässyt maalimiehelle. Likka koitti kurkotella sinne ja haukkuminen unohtui siinä tuoksinassa kokonaan.

Seuraavaksi suunnattiin alakasalle päin. Mä annoin ehkä liikaa Bealle ohjeita enkä antanut sille aikaa työskennellä (hyi minä), mutta pian se bongasi teletapista ritiläkannen takaa maalimiehen. Ensin likka koitti sujahtaa ritilän sivusta sisään, mutta kun se ei onnistunut, niin ritilä siirrettiin ja Bea kävi maahan makaamaan ja haukkui.

Jatkettiin alakasan läpikäyntiä ja huiteli se Bea välillä vähän keskikasallakin, mutta pysytteli lähellä. Viiminen maalimies löytyi pressun takaa alakasan päädystä. Taso oli kalteva ja Bea raasu meinasi liukua maalimiehen syliin, joten haukkua ei vaadittu.

Kaikenkaikkiaan koira toimi kuin unelma, erittäin ohjattavissa ja hallinnassa oleva ja mulle suuhun teippiä :D

Se on kesä

Bea kävi avaamassa kesän uintikauden silkkiniityillä olevassa "lätäkössä". Neitokainen oli ihan haltioissaan uimisesta, eikä sitä meinannut saada vedestä pois. Likalla oli taas kovin hauskaa uida noutamaan keppiä, sukellella kiviä ja haukkailla ilmasta loiskutettua vettä. Vieressä tapahtunut jalkapallopeli ei jaksanut kiinnostaa yhtään.

Eilen käytiin taas hakuilemassa. Juoksu tai kuuma sää ei hidastanut likan suoritusta yhtään, vauhtia olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Bealla on huomattavasti parantunut maalimiehellä pysyminen ja pistojen suoruus. Ensimmäien piston Bea teki ääniavulla, se meni ihan ok, vaikka ääni ei juurikaan kuulunut. Toisessa pistossa ei ollut apua ollenkaan, lähetin vain ja se oli todella hyvä, suora. Kolmas ja neljäs pisto olivat näköhaamujaja etenkin neljäs oli todella hyvä. Siihen oli hyvä lopettaa. Bea tosin oli sitä mieltä että vielä olisi pitänyt jotain tehdä..

Keskiviikkona on taas rauniot ja seuraava hakutreeni tehdään pimeänä.

Kaikenmoista treeniä

Tiistaina siis oltiin rallytokoilemassa ja otettiin muutama pisto sen jälkeen.

Keskiviikkona mentiinkin raunioille. Bea aloitti sopivasti juoksun, joten oli toiseksi viimeinen koira joka radalle tuli. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa mennä radalle Bean kanssa ilman hihnaa, imuttamalla sitten vaikka ja näin tehtiin.
Alkuun Bea sai haukkua harjoitukseksi kaksi ihmistä ihan lyttyyn, siitä sitten jatkettiin radalle päin.
Neitokainen käyttäytyi ihan hyvin, eikä mitään suurempia ennenaikaisia radalle livistämis yrityksiä ollut juurikaan.
Bea oli hyvin ohjattavissa ja kuulolla, mutta pikkuruisena koirana hävitin sen kuitenkin nopeasti näkyvistä ja juuri kun olin kutsumassa sitä takaisin, alkoi kasan toiselta puolelta kuulua haukkua! Ensimmäinen tyyppi löydetty. Bea haukkui aika pitkään, hyvin innokkaasti ja pysyi maalimiehellä. Sitten palattiin kasan toiselle puolelle takaisin ja jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaan eteenpäin.
Toinen maalimies olikin sitten työläämpi etsittävä ja Bea sai tehdä enempi töitä löytääkseen sen. Tyyppi kuitenkin löytyi ja se myös ilmaistiin.
Tällä kertaa Bealla oli siis vainkaksi maalimiestä.

Torstaina olikin päivällä TOKOa hyvässä seurassa. Kuuma ilma tosin vähän hyydytti Beaa, mutta ihan innokkaasti ja hyvin se teki hommia.
Otettiin vaihteeksi vähän pidempää seuraamiskaavaa joka sisälsi paljon käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Treeniin kuului myös liikkeestä istumista ja maahanmenoa, luoksetuloa, luoksetulosta maahanmenon, sekä paikallaolo istuen ja maaten. Kaikinpuolin treeni oli oikein onnistunut.

Sitten ei muuta, kun odotellaan sunnuntain hakutreenejä :)

Haku pistojen hinkkaamista

Olipa muuten älyttömästi kirjotusvirheitä aiemmassa treenisepostuksessa :D Sitä se tekee kun väsyneenä kirjottelee..

Äitienpäivänä, eli viime sunnuntaina oltiin hakuilemassa vihdin suunnilla. Parin tunnin yöunien jälkeen meinasin jäädä kotiin nukkumaan, mutta päätin sinnitellä valveilla ja mennä treeneihin.

Hinkattiin siis pistoja. Ensimmäinen meni hyvin ja haukahti maalimiehellekkin. Loput pistot ei mennyt kyllä yhtään mitenkään, Bea oli sitä mieltä että lähtee partioimaan.. Noh myöhemmin selvisi että kyse oli järjestäjien mokasta. Enempäähän mulle ei kerrottu xD Olihan se toki kiva tietää että toi koiran hölmöily ei ollut mun vika eikä varsinaisesti koirankaan.

No kierot pistot otettiimn uusiksi aina ja lopulta me päästiinkin lopettamaan hinkkaus onnistuneeseen suoritukseen. Seuraavalla kerralla paremmin :)

Tänään rallytokoa ja pistoja mahdollisesti.

Hallinta-treeniä ja haukkumista

Eilen suunnattiin siis helsingin raunioradalle. Oltiin sen verran ajoissa, että päätin ottaa Bean kanssa vähän hallintatreeniä. Tehtiin siis seuraamista ja kerrattiin jääviä (istu, mahaan) että onko ne vielä muistissa. Otettiin luoksetuloa ja pieni paikallamakuu, sekä ihan lopuksi tein pienen eläinkokeen ja otin piiiiitkän pätkän seuraamista. Kaikki meni hyvin, loppua kohden parani :)

Radalle vuoroa odotellessa kerkesin vielä vähän seurauttamaan ja muuten vaan käskyttämään Beaa. Radalle emntäesä se oli suhteellisen hallinnassa.

Seija haukutti Bean, meni jonkun pienen tönön taakse kyykkyyn ja minä sitten lähetin Bean sinne samalla tavalla kun radalle etsintään. Beahan haukkui, haukkui ja pomppi ja rauhottui maahan haukkumaan. Bea haukkui vielä silloinkin kun palkkapurkkia avattiin :D Hyvä Bee!

Sitten siirryttiin lähetyspisteeseen. Mun etsintäsuunnitelma oli käydä ensin radan etureuna toiseen päähän saakka ja palata radan takareunaa takaisin. Mä en sitten kyllä tajua, että missä vaiheessa näitä etsintäsuunnitelmia pitäisi osata alkaa tekemään.. x) Kai se tästä.

Lähetyksestä Bea ryntäsi matkaan vauhdikkaasti, tapansa mukaan ja minä raukka koitin pysyä epätoivoisesti perässä. Jostain syystä Bea ohitti ensimmäisen maalimiehen, liekö syy vauhdissa vai tuulen suunnassa? Pyysin Beaa palaamaan takaisinpäin ja kun se liikkui korkeammalla kuin menomatkalla, se saikin hajun heti ja meni maalimiehelle. Maalimieheltä kuului yksi pieni "puh!". Mitään päälle hyppimistä tai tassuilla kähmimistä en huomannut kun Bea oli maalimiehellä. Eli käyttäytyi ihan hyvin.

Matka jatkui suunnitelman mukaan. Bea taas pinkoi vauhdikkaasti eteenpäin ja pian se saikin hajun. Minä hölmönä taisin taas jumahtaa paikalleni tuijottamaan sen työskentelyä, kunnes kouluttaja komensi mut liikkumaan :D Bea koitti päästä piiloon ensin väärästä päästä (umpinaiesta), koska tuuli vei hajut vahviten sinne. Sitten se alkoi hienosti pyöriä piiloa ympäri etsien reittiä, kunnes huomasikin, että toinen pää on avoin. Bea kävi maahan ja haukkui!

Etsintä jatkui taas suunnitelman mukaan ja ohjaajalla oli vaikeuksia pysyä koiran vauhdissa mukana. Kerkesin vaan huomaamaan alueen sivureunan lähettyvillä, että Bealla on haju, joten lähdin kirmaamaan vauhdikkaasti sen perään ja sehän oli jo maalimiehellä kun paikalle pääsin. Tällä maalimiehellä ei haukuttu, ilmeisesti koska siinä ei ollut sopivaa kohtaa käydä maahan..

Ja taas jatkettiin. Enää olisi yksi maalimies etsittävänä. Tässä vaiheessa mä olisin tarvinnut kiikarit, jotta pysyisin kartalla siitä että missä mun koira viilettää..
Viimeinen maalimies kuitenkin löytyi ja Bea jopa haukkui sen :)

Koiran osalta treeni oli huippu, ohjaaja opettelee liikkumaan ja tekemään etsintäsuunnitelmia 8)

Rallytokoa ja metsässä ravaamista

Eilen oli ikävästi kahdet treenit päällekkäin, Ninjan rallytoko, johon tällä kertaa myös Bea osallistui, sekä hakutreenit. Ja koska hakutreenit kestää monenmonta tuntia, ilmoitin tulevani myöhässä. Näin sitten pääsin molempiin treeneihin.

Ensin rallytokoilussa ohjasin täysin vierasta koiraa. Koiraa, jota ei niin yhtään kiinnostanut mitä nameja mulla on kädessä. Rata tehtiin kuitenkinihan hyvin loppuun.
Sitten otinkin Bean rallytokoilemaan. Nyt oli vähän tutumpi meininki, seuraamista, kontaktia ja hyvä yhteys. Rata oli hauska suorittaa, vaikka aluksi olinkin kylttien kanssa vähän hukassa. Bea teki loistavan innokkaasti hommia, välittämättä muista radalla olleista koirakoista.
Kävipä siinä sitten vielä niinkin, että tein radan vielä Ninjankin kanssa. Ninja onkin jo ihan rallytoko konkari, joten homma oli mulle helppo 8)

Siitä lähdettiin ajamaan kiireellä kohti kattilajärveä (jos nyt oikein muistan) :D
Siellä olikin treenit jo edenneet niin, että enää oli kaksi koiraa ennen Beaa.
Bealla oli aiemmin ollut näköhaamuja, nyt sillä oli äänihaamuja. Maalimiehet koputtelivat keppejä pienen hetken yhteen ja lähetin Bean. Pistot ei ollut lähellekkään suoria, johtuen siitä, että lähetin koiraa vähän väärään suuntaan, johtuen siitä, ettei mulla ollut mitään hajua missä ne maalimiehet oli ja miltä suunnalta se ääni tuli x) No okei, en nyt väärään suuntaan, näytettiin mulle lähetyspaikka, mutta maalimiehet ei olleet suoraan lähetyspaikasta..
Mutta Bea meni vauhdikkaasti maalimiehelle, löysi hienosti ja pysyi siellä :) Taas yhdellä maalimiehellä kuului "wuh". Saisi nyt ottaa sen noihin vieraisiinkin ihmisiin :D

Tänään suunnataan raunioille, helsingin radalle :)

Hakuilua ja haukahduksia

Bean kauden toiset hakutreenit, koko elämän kolmannet :D

Kun viime treeneissä oli näkölähtöjä ja muutama haamu, tällä kertaa meillä ei ollut näkölähtöjä ollenkaan, vain haamuja. Pistot meni ihan hyvin ja minäkin osasin jopa lähteä liikkeelle ajoissa. Bea pysyi hyvin maalimiehellä, eikä sillä ollut mikään kiire pois. Kolmannen maalimiehen kohdalla kuului "wuh-wuh", hieno Bee :)

Seuraavissa treeneissä olisi vissiin tarkoitus katsoa, miten likka käyttää nenäänsä (hyvin tietenkin ;) ) ja tehdä pitempiä pistoja.

Ensimmäinen loukkaantuminen treeneissä

Eilen oltiin siis raunioilla. Teemana oli vaikeat pinnat, jotka Bealle meinasi tiilikasoja. Hallintatreeninä oli telineet.

Bea haukutettiin ennen radalle tuloa ja pienen sählingin jälkeen se haukkuikin ihan kivasti. Sitten jätin Bean paikallamakuuseen jossa neiti pysyi oikein hienosti ja varmasti. Sen jälkeen tarkoituksena oli yrittää hallittua radalletuloa, joka onnistuikin parhaiten koko tällä kaudella (niinkun siitä kovin paljoa olisi muka mennyt). Eli siis edistystä tapahtuu ja Bea alkaa tajuamaan, että hommiin pääsee kyllä, ensin voi siis malttaa seurata.

Heti lähetyksen jälkeen ammuttiin, johon Bea ei reagoinut. Aluksi luulin sen reagoivan laukaukseen, mutta neiti saikin älyttömän nopeasti hajun ja reagoi siihen. Ensimmäiselle maalimiehelle neiti meni vauhdikkaasti, eikä tiilet niinkään haitanneet, vaikka pientä varovaisuutta oli havaittavissa. Toisaalta, en kyllä näe sitä huonoksi asiaksi, kun muuten Bean kanssa on elämä täynnä vauhtia ja vaaratilanteita :D Bean piilon olivat myös aika umpinaisia, umpinaisempia kuin koskaan ennen, piilojen kansi oli vain hiukan raollaan, sen verran että siitä pystyi kuonon työntämään.

Etsintä jatkui, kunnes Bean ilmeestä näki, että sillä on haju. Piilona oli roskalaatikko, joka oli ympäröity tiilikasalla. kansi oli taas vain hiukan raollaan. Bea työsti hajun hyvin ja siitä oli helppo lukea missä maalimies on. Pienen mietiskelyn ja pyörimisen jälkeen Bea uskaltautui kapuamaan tiilikasalle, jossa loukkasi tassunsa tiilien väliin niin että kiljahti :(

Etsintä kuitenkin jatkui, koska mitään näkyvää vammaa ei Bean jalassa ollut havaittavissa ja Bea liikkui hyvin. Seuraavakin piilo oli roskalaatikko, mikä on ympäröity tiilikasalla. Beasta näki selvästi, että se sai hajun, kun liikkui tasaisella osalla tiiliä. Ilmeisesti aiemman tassunloukkauksen takia neiti paineistui ja jätti hajun. Likka meni vähän matkan päähän nuuskimaan maata O.o Tälläistä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Eipä siinä auttanut muu kun patistaa likka takaisin hommiin ja rohkaista sitä etsimään maalimies. Ihan kuin sillä mitään etsittävää olisi ollut, varmasti tiesi missä maalimies oli, ei vaan uskaltanut kavuta tiilille. Bea ylitti itsensä ja kapusi kuitenkin tiilikasalle pienen kannustamisen tuloksena :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sunnuntaina olisikin sitten taas haku ja ensi viikon keskiviikkona Bea pääsee raunioitumaan helsingin radalle.

Lisää treeniä

Multa on unohtunut kokonaan kirjoittaa viime viikon rauniotreeneistä. Noh, empä mä tiedä mitä mä niistä kirjoittaisin..
Tottiksessa Bea aisti mun hämmennyksen ja joku maailman helpoin liike -liikkeestä maahan- ei sujunut aluksi ollenkaan. Koirakoiden välistä pujotteu meni kivasti, eikä mun pieni pelkoaggressiivinen lapsi halunnut syödä muita koiria. Tästä pälkähtikin päähän, että kenetköhän mä saisin Bealle totuttelukoiraksi..

Juu, mutta takaisin raunioihin! Bea haukutettiin ennen varsinaista radalle menoa ja pienen "ihanaa, mä tykkään susta ihminen-hösellyksen jälkeen se jopa malttoi käydä maahan ja haukkua :) Radalle meno ei ollut kovinkaan hallittu. Mä en vaan käsitä miten mä saan ton pikkuepelin palavan etsintähalun hallintaan sinne radalle mentäessä. Se kun kulkee nenä ilmassa ja nuuski jo siinä vaiheessa x) No on se saatava, sainhan mä viime kaudellakin..
Itse etsintä oli ohi silmän räpäyksessä, Bea lähetyksen jälkeen löysi lähes välittömästi maalimiehen. Ei kuitenkaan tahtonut ilmaista radalla, kun enin täytyi käydä höseltämässä maalimiehellä ja sittenkurkata missä mamma on.. sitten se palasi maalimiehelle. Noh, uuden lähetyksen jälkeen en montaa askelta kerinnyt ottamaan, kun neitokainen löysi toisen maalimiehen. Mä taisin tässä vaiheessa pyöritellä silmiäni ja miettiä että mähän olen ottanut kaikenkaikkiaan jotakuinkin 15 askelta..
Kolmatta maalimiestä Bea sai työstää, piilo oli sen verran korkealla, kun taas kaksi ensimmäistä oli maan tasolla. Tässä vaiheessa Bea kävi tarkastamassa aiemman koiran maalimiespiilon jonne oli jäänyt kissanruokaa ja mutusti ne ensn pois ja jatkoi sitten hommia. Olisin halunnut neidin käyvän tarkistamassa "talon" vasemman laidan, mutta huomasin, että Bea sai hajun talon takaa ja lähti siirtymään talon etupuolelle, eipä auttanut kun seurata. Ohjasin Bean rappusille joista pääsee talon yläkertaan aj sieltähän se viimeinen maalimies löytyi. Bea kävi vielä oviaukolla ilmoittamassa mulle, että "mamma hei, mä löysin sen, se on täällä!" ja palasi sisään. Ainakin treenissä luotin koiraan ja luin sitä mielestäni hyvin, vaikkakin aluetta jäi aika paljon tarkastamatta.

Sitten eilisiin hakutreeneihin. Bea kun ei ole ollut kuin kerran maastossa treenaamassa aiemmin, niin lähdettiin nollista. Heti ennen treeniä sain kuulla kouluttajalta, että Bea ei ole bc vaan aussi xD Taas kommenttia tosta väristä. Kouluttaja myös kertoi, ettei välitä bc:stä, mutta Bea oli hurmaava. Kysäisi se myös mistä kennelistä tuo on, vaikka ei kuulema yleensä ole tapana.
Bealla siis oli ensin makkararinki jossa ihmiset kutsuivat sitä ja syöttivät sille namia. Beahan juoksi jotain 150kh/h ihmiseltä toiselle sitä kutsuttaessa ja oli välillä vähän kuulovammainen xD Sillä oli niin kova vauhti päällä, ettei se meinannut tajuta että kuka sitä milloinkin kutsui.
Bea myös piti huolta, että kaikki huomaa sen partiolaisasenteen: namien loputtua kutsuin Bean sivulle, tulihan se, vieläkin juosten jotain 100km/h pyörähtäen kun hurrikaani mun vasemmalle puolelle niin täydelliseen asentoon ja kontaktiin että multa meinasi tipahtaa leuka sijoiltaan. Hyvä mamman vauva <3
Maalimiehet lähtivät yksi kerrallaan keskilinjalta juoksemaan metsään Bean katsellessa ja kun maalimies katosi metsään, lähetin Bean perään. Likka oli todella vauhdikas ja innokas etsijä ja lähtikin hyvin suoraan lähetettäessä maalimiehelle. Näitä tehtiin muutamia ja sitten pari maalimiestä oli metsässä valmiina, heiluttivat käsiä, että Bea huomasi ne, katosivat ja sitten lähetin Bean. Mä saisin vähän nopeammin lähteä Bean perään kävelemään tai juoksemaan oikeastaan, se kun on sen verta nopea.. Ja nyt tästä eteenpäin palkkana on kädestä syötettäviä nameja, jotta Bea jaksaa rauhottua maalimiehelle ja viipyä siellä. Sitä testataan heti tänään rauniotreeneissä :)

Rauniokausi avattu

Eilen oli kauden ensimmäiset rauniotreenit. Rata oli jo todella hyvin sulanut, eikä lunta enää juurikaan ollut.
Meidän piti koittaa mennä radalle hallitusti, siis piti. Parkkipaikalla ennen radalle menoa Bea oli aivan loistavasti hallinnassa, mutta kun se näki ihmiset siellä radalla seisoskelemassa niin siitähän se riemu ratkesi ja hallinta lensi sen siliän tien viereiseen metsikköön.
Kahta ihmistä lähdettiin etsimään alueelta keskikasa. Ensimmäinen löytyi suhteellisen nopeasti, mutta toista Bea saikin työstää jonkin aikaa ennen kun se löytyi.

Bea oli treenin jälkeen sitä mieltä, että "lisäälisäälisää!!"

Ensi viikolla uudestaan :) Koitetaan saada se hallinta mukaan radalle menossa.

Muutaman viikon päästä Bealla alkaa myös haku.