^Huudahti Bea mielessään kun ajettiin radalle.
Neitokainen ihan tärisi takaboxissa, kun huomasi missä ollaan taas monen viikon jälkeen.
Teemana meillä oli lähetyksessä ampuminen ja suuri alue.
Bea aloitti treenit, oli siis ensimmäinen karvaotus radalla. Vaikka viimiset viikot on tokoiltu suhteellisen ahkerasti, ei se todellakaan näkynyt radalle mentäessä; neitokainen seurasi puolihuolimattomasti, hinkui niin etsimään ettei meinannut nahoissaan pysyä.
Etsintä alkoi taloista. Tyttö kävi tarkasti läpi kaikki mahdolliset kolot ja raot, ettei niissä vain ole ketään. Aluetta käytiin aika vauhdikkaasti läpi, Bean normaaliin tyyliin siis, ohjaaja sai juosta perässä. Likka oli kuitenkin tapansa mukaan äärettömän hyvin kuulolla, ei tarvinnut kun vähän vinkata suuntaa niin sinne se kirmasi tarkistamaan paikan. Eli vaikka vauhtia on vaikka muille jakaa, Bea on hyvin ohjattavissa.
Ensimmäinen maalimies löytyi kolmannen talon reunasta. Bea työsti hajun hienosti ja pyrki maalimiehelle. Neiti taiteili palkilla maalimiehen edessä ja olisi tahtonut alkaa ilmaisemaan, mutta tasapaino ei riittänyt ja se sitten veti mahaplätsin siihen vinolle palkille. Siitä viisastuneena Bea otti ja pomppuloikkasi palkilta alas ja rupesi ilmaisemaan maalimiestä. Eri taitava Bea!
Tästä jatkettiin kohti alakasaa ja hetkessä mä hukkasin koirani.. Täytynee kiinnittää sen häntään jokin punainen lippu.. Tässä vaiheessa mä tietenkin kutsuin sitä ja se näyttäytyi; "äiti, täällä mä olen ja mulla on haju"
Liikuin siis ripeästi koiran suuntaan joka rupesikin ilmaisemaan maalimiestä.
Toinen löydetty!
Otin Bean sivulle ja pidin lyhyen,mutta ytimekkään pähkäilytuokion; alakasaa tai peltoa ei oltu käyty läpi juuri lainkaan, minun mielestäni. Ohjaaja sitten korjasi, että Bea on kyllä kerennyt ne juoksemaan jo monta kertaa. Niimpä niin..
Matka jatkui keskikasalle. Keskikasan toinen pääty käytiin vähän hätäseen läpi, mutta luotin koiraan ,että kyllä se sen hajun olisi sieltä poiminut.
Oikeassahan mä olin, kasan loppupäästä Bea sai hajun ja pomppasi piiloon maalimiehen seuraksi ja ilmaisi. Kolmas ja viiminen maalimies löydetty.
Sitten Bea saikin riekkua patukan kanssa muiden kehuttavaksi ja siitä autoon syömään nakkeja ja tankkaamaan nestettä.
Olin erittäin tyytyväinen treeniin, koiran ja omistajan yhteistyö pelasi todella hyvin ja kummallakin oli mukavaa. Ensi viikolla suunnittelin, että Bea treenaisi "pimeitä" piiloja, eli vähän pidempiä ja syvempiä putkia tai muita vastaavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti