raunioiden "todistusten jako"

Tämmöistä palautetta paperilla:

"Linda & bordercollie Bea"
-lupaava, vauhdikas ja innokas nuori koira
-malttia treenaamiseen, koira on vielä nuori ja tarvitsee aikaa aikuistua ja saada varmuutta
-tottis hyvällä mallilla, hallinta radalla vielä kesken, mutta tulee kyllä aikanaan. vielä ei kannata syödä motivaatiota etsimisestä panostamalla liikaa hallintaan
-antaa koiran nauttia tarpeeksi kauan siitä, että se haistaa ja löytää ja osaa, siitä motivaatio ja itsevarmuus kasvaa! Liian nopea treenien vaikeuttaminen lisää takapakin vaaraa. pohjat kuntoon, vaikka koira onkin lupaava.
-ilmaisulla ei ole kiire, harjoitelkaa talven aikana etsinnästä erillään ja katsotaan ensi kaudella tilanne
-Linda on ohjaajana rauhallinen ja innokas oppimaan myös muiden suorituksista.



Että semmosta. Mä olen kyllä niin "kaikki,heti,nyt!"-ihminen, on ihan hyvä että mulle osataan painaa jarrua :)
Kaikin puolin on ollut mahtava kausi ja on ihan harmi, että tulee talvitauko. Mitä mä sitten viikossa odotan jos en rauniotreenejä?
Vielä on onneksi yhdet treenit tällä kaudella.

helsingissä raunioitumassa

Oltiin siis Helsingin radalla treenailemassa. Mä olin tosi tiukka ja lapsonen sai liikkua eteenpäin vaan löysällä hihnalla. Seurautin sitä jonkin aikaa ennen meidän etsiskelyvuoroa ja seurasi ihan loistavasti hyvällä kontaktilla. Sitten Bea pääsi harjoittelemaan taas ilmaisua ennen etsinnän aloittamista ja haukkuikin kivasti. Sitten yritin seurauttaa sitä radalle ja hittovie, se seurasi ja todella skarpisti! Ei mitään "pää viidentenä jalkana hihnan päässä riehumista ja riekkumista" vaan kunnon toko-seuraamista, jee! Seuraavissa treeneissä ei varmasti samaa tapahdu, niin revitään nyt tästä iloa siihen saakka. :D
Mä olin ihan hukassa kun koko paikka oli täysin vieras, että mikä se alue nyt on ja mitäs muuta.. Mutta hyvin se meni, en mä pilannut Bean hyvää etsintää vaikka välillä sitä huutelinkin, kun se on ihan sitä mieltä että jos on haju niin mammaa ei nyt kuunnella vaan tehdään homma loppuun ja kysytään sitten että mitä asiaa, hyvä.

Kaikinpuolin jäi tosi kiva fiilis treeneistä, seuraavia odotellessa :)

Treeniä,treeniä, treeniä...

Eilen oltiin raunioilla. Bea sai harjoitella ilmaisua. Mä olen sitten tehnyt siinä mielenkiintoisen mokan, palkannut kädestä, ja se haukkuu siis mua eikä purkkia.. Ei mikään mieltä ylentävä fiilis. Noh, nyt sitten alkaa hillitön purkkien-haukkumistreenaaminen ihan oikeaoppisesti.

Toinen ongelma raunioilla on, että se on niin innoissaan menossa tekemään hommia, ettei se välitä seurata yhtään. Kaksi askelta voi kävellä vierellä ja sitten säntäillä hihnassa päättömästi >:( Tämäkin siis treenin alle, seuraamista,seuraamista,seuraamista ja lisää sitä seuraamista. Onneksi tää taitaa lla aika tyypillinen ongelma radalle mentäessä. Täytyy vaan ajella hurauttaa sinne radalle harjottelemaan sitä seuraamista.

Mutta ollaan me kehityttykkin, eli kaikki ei ole mennyt vaan pieleen xD Mä osaan esimerkiksi käydä alueen huolella läpi ja jopa liikkua siellä. Beakin tarkentaa paljon nopeammin ja työskentelee edelleen innokkaasti ja sitkeästi.

Tokoiluissa luoksetuloon on tullut vauhtia ja likka osaa tulla myös suoraan sivulle luoksetulossa.

Temppuja me ollaan raunioiden lisäksi enempi harjoteltu ja keskityty useiden tuntien vapaanajuoksulenkkeihin. Nyt täytys ottaan itteään niskasta kiinni.

Bea kävi myös karvattomana hyvinkäällä näyttäytymässä ja otti H:n :)

rauniotouhuja

Ollaan pari viimistä kertaa treenattu nenän-nosto-piiloja. Bea on äkännyt ne hyvin ja edelleen mennään hillittömällä innolla ja sitkeydellä vaikka välillä oiskin vaikea keksiä miten sinne piilolle pääsee. Kyllä todella hyvin jaksaa yrittää keksiä ratkaisua :)
Oli kaveri mukana treeneissä edelliskerralla ja sai sateisesta ja pimeästä säästä huolimatta muutaman kuvan napattua. laittelen esille.

Pitkästä aikaa raunioilla

Kävästiin siellä siis.
Tottiksen teema oli koiran kopelointi XD. Okei, käsittelyharjotus. Vieras ihminen kävi tutkimassa koiran. Bea nyt oli ihan oma täysin mahdoton itsensä ja vieras sai heti suukon ja sen jälkeen Bea heittäytyi selälleen "rapsutarapsuta!!". Vähän saatto hävettää omistajaa. Pidin sitä sitten pannasta kiinni, jotta olisi toisen helpompi tutkia. Saatiin se viimein tutkittua,mutta vieraan naama oli suukoista märkä.

Radalla sitten oli kaksi koiraa samaan aikaan. Toinen työskenteli yläkasalla ja toinen alakasalla. Bea oli alakasalla ja yläkasalla työskenteli samaan aikaan ihastuttava kultainennoutaja Veikka. Bea etsi kaksi maalimiestä. Molemmat oli todella hyvin piilossa. Vaikka rata oli märkä ja tassut luisti, Bea painoi eteenpäin kun ohjus. Niin järjettömän innokkaasti ja sitkeästi. Työsti hajua hyvin, vaikka taisi olla vähän vaikeaa kun ei tuullut ja hajut nousi esiin ihmeellisistä paikoista.

Bea harjoitteli myös ensimmäisen kerran ilmaisua. Vielä joutuu sanaa käyttämään mutta eiköhän sen voi pian jättää pois.

sateinen rauniotreeni

Ennen treeneihin menoa kävin omenan cittarissa ostamassa sadetakin. Ulkona satoi älyttömästi ja päätin etten tee itseäni kipeäksi. Tottakai sitten kun päästiin radan luo, sade loppui kun seinään. Kiitos vaan tästä..

Meidän tottisosuus oli aika villi XD Pujoteltiin koirakkojen välistä, juostiin takaperin koirakkojen välistä, kannettiin koiraa ja pujoteltiin koirakkojen välistä. Sitten piti keksiä kolme käskyä mitkä annetaan koiralle, ennen kun se saa palkan. Mulla nämä käskyt oli "sivu", "maa" ja "sit". Ei siinä mitään, meidän piti tehdä ne yhdessä koiran kanssa. Oli varmasti näkemisen arvosta kun koirat ja omistajat makaa märällä parkkipaikalla :D

Raunioilla sitten Bealla oli neljä maalimiestä, kaksi valmiiksi piiloissa ja kaksi näkölähtöä. Ensimmäinen maalimies oli näkölähtö. Samaan aikaan kun Bea läksi maalimiehen perään, ammuttiin. Ei välittänyt ampumisesta. Vaikka kaikki kivet oli sateen jäljiltä liukkaita, niin ei kyllä haitannut Bean menoa. Likka kirmasi hurjalla vauhdilla pitkin raunioita. Ensimmäisen maalimiehen jälkeen kutsuin Bean luokse. Tyttö on raunioilla niin innoissaan tekemässä töitä, että korvat ei pelaa aina hirveän loistavasti. Kyllä se kuitenkin malttoi tulla luokse ja rauhottua.

Sitten oli toinen näkölähtö ja taas ammuttiin kun Bea läksi maalimiehen perään. Ei taaskaan mitään reaktiota ampumiseen, hyvähyvä!

Kolmas maalimies löytyi tämän jälkeen helposti, mutta neljättä saikin työstää tovin.

Meidän ohjaaja huomasi, että Bea kertoo korvilla hajun vahvuuden. Itsekkin olen huomannut, että kun tyttö saa hajun, sen korvat menee päänmyötäsesti. Ohjaaja huomasi siis, että kun on haju: korvat on päänmyötäisesti (mielistelyilme) ja kun kylmenee niin korvat nousee pystyyn, hassu likka.

Eilen oikein nauratti viimisellä maalimiehellä Bean toiminta. Se kiersi ja kaarsi kasaa: korvat päänmyötäisesti, häntä ja peppu vimmatusti vispaten "mä löydän sen, mä löydän sen" ja hetken päästä korvat pystyssä ja paikallaan kököttäen "se haju ei ollutkaan täällä päin" ja sama homma jatkui kunnes se löysi sen maalimiehen. En älynnyt seurata, että vaihtoiko tuuli suuntaa vai tuuliko sillä hetkellä ollenkaan, kun viimisen löytäminen oli niin vaikeeta.

Hyvin meni kuitenkin. Käytiin telineitäkin ottamassa ja se Bean aluksi pelkääm putki on nykyään maailman paras juttu :D