Eilen suunnattiin siis helsingin raunioradalle. Oltiin sen verran ajoissa, että päätin ottaa Bean kanssa vähän hallintatreeniä. Tehtiin siis seuraamista ja kerrattiin jääviä (istu, mahaan) että onko ne vielä muistissa. Otettiin luoksetuloa ja pieni paikallamakuu, sekä ihan lopuksi tein pienen eläinkokeen ja otin piiiiitkän pätkän seuraamista. Kaikki meni hyvin, loppua kohden parani :)
Radalle vuoroa odotellessa kerkesin vielä vähän seurauttamaan ja muuten vaan käskyttämään Beaa. Radalle emntäesä se oli suhteellisen hallinnassa.
Seija haukutti Bean, meni jonkun pienen tönön taakse kyykkyyn ja minä sitten lähetin Bean sinne samalla tavalla kun radalle etsintään. Beahan haukkui, haukkui ja pomppi ja rauhottui maahan haukkumaan. Bea haukkui vielä silloinkin kun palkkapurkkia avattiin :D Hyvä Bee!
Sitten siirryttiin lähetyspisteeseen. Mun etsintäsuunnitelma oli käydä ensin radan etureuna toiseen päähän saakka ja palata radan takareunaa takaisin. Mä en sitten kyllä tajua, että missä vaiheessa näitä etsintäsuunnitelmia pitäisi osata alkaa tekemään.. x) Kai se tästä.
Lähetyksestä Bea ryntäsi matkaan vauhdikkaasti, tapansa mukaan ja minä raukka koitin pysyä epätoivoisesti perässä. Jostain syystä Bea ohitti ensimmäisen maalimiehen, liekö syy vauhdissa vai tuulen suunnassa? Pyysin Beaa palaamaan takaisinpäin ja kun se liikkui korkeammalla kuin menomatkalla, se saikin hajun heti ja meni maalimiehelle. Maalimieheltä kuului yksi pieni "puh!". Mitään päälle hyppimistä tai tassuilla kähmimistä en huomannut kun Bea oli maalimiehellä. Eli käyttäytyi ihan hyvin.
Matka jatkui suunnitelman mukaan. Bea taas pinkoi vauhdikkaasti eteenpäin ja pian se saikin hajun. Minä hölmönä taisin taas jumahtaa paikalleni tuijottamaan sen työskentelyä, kunnes kouluttaja komensi mut liikkumaan :D Bea koitti päästä piiloon ensin väärästä päästä (umpinaiesta), koska tuuli vei hajut vahviten sinne. Sitten se alkoi hienosti pyöriä piiloa ympäri etsien reittiä, kunnes huomasikin, että toinen pää on avoin. Bea kävi maahan ja haukkui!
Etsintä jatkui taas suunnitelman mukaan ja ohjaajalla oli vaikeuksia pysyä koiran vauhdissa mukana. Kerkesin vaan huomaamaan alueen sivureunan lähettyvillä, että Bealla on haju, joten lähdin kirmaamaan vauhdikkaasti sen perään ja sehän oli jo maalimiehellä kun paikalle pääsin. Tällä maalimiehellä ei haukuttu, ilmeisesti koska siinä ei ollut sopivaa kohtaa käydä maahan..
Ja taas jatkettiin. Enää olisi yksi maalimies etsittävänä. Tässä vaiheessa mä olisin tarvinnut kiikarit, jotta pysyisin kartalla siitä että missä mun koira viilettää..
Viimeinen maalimies kuitenkin löytyi ja Bea jopa haukkui sen :)
Koiran osalta treeni oli huippu, ohjaaja opettelee liikkumaan ja tekemään etsintäsuunnitelmia 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti