Paluu sairaslomalta

Neitokaisen tassut paranivat nopeasti, eikä sairaslomaa täytynyt pitää kuin viikon verran.

Viime tiistaina Bea pääsi mun mukaan töihin demokoiraksi ja käyttäytyi todella upeasti. Kaksi ekaa tuntia pidin Bean varuiksi puussa kiinni, viimisen pentukurssitunnin ajaksi päätin sitten ottaa sen kentän laidalle norkoilemaan. Siinä se maksasi paikallaan ja katseli kun pennut rallasi ympäriinsä ja välillä koittivat harjoitellakkin jotain :) Bea saa tulla useamminkin mukaan töihin.

Sitten keskiviikkona käytiin tutustumassa vantaan rauniorataan. Bealla oli neljä maalimiestä. Kolme haukuttiin hienosti, mutta neljäs oli niin korkealla, että sen kainaloon oli pakko hypätä ja suukotella kun raukka oli ison kelan sisään jäänyt. Bea iloisesti kävi köllimään viimeisen maalimiehen kainaloon hetkeksi, palasi mun viereen perusasentoon tollottamaan mua, meni maalimiehelle ja juoksi mun luo.. Bea siis ei raaskinut haukkua maalimiehen naamalle, sen korvathan olisi särkyneet. Bea siis näytti mulle viimisen maalimiehen.

Bea sairaslomalle

Bea kävi sunnuntaina leikkimässä kirkkonummella Remun kanssa. Likat noutivat lelua ja kirmasivat pellolla. Bea kuitenkin onnistui (ilmeisesti jarruttamisilla?) kuluttamaan etutassujen anturansa niin puhki, että eläinlääkäristä käytiin ostamassa tossut.
Nyt on siis neitokainen sairaslomalla ja parantelee tassunsa rauhassa. Ninja-sisko tuuraa Beaa raunioilla ja hakutreeneissä sen aikaa.

Kuvia raunioilta

Bea A-esteellä

Henkistä valmistautumista kokeeseen

Edellisellä rauniokerralla suoritettiin kokeenomainen treeni Bean kanssa, jos se olisi ollut virallinen koe; me oltais päästy läpi.

Eilen tehtiin mulle henkisen valmistautumisen treeni koetta varten :D Alue kerrottiin mulle pala palalta ja sen mukaan piti sitten käydä alue läpi.
Yläkasa oli alueen ensimmäinen osa, lähetin Bean punaisen kopin sivusta. Bea teki mulle jotain ihme kiusaa ja näytti jo alussa siltä, että sillä olisi haju jostain. Mahdollisesti se haisteli jotain aiemmin käytettyä piiloa?
Yläkasan keskivaiheilta löytyi Tuuli pienestä montusta. Bea työsti hajun hyvin ja pähkäili hetken sisäänmenoreittiä, kun ilmeisesti likan mielestä tila oli liian pieni, että sinne olisi viitsinyt hypätä. Bea päätyi sitten sellaiseen ratkaisuun, että haukkuu siitä päältä maalimiehen! Minäkin muistin nostaa käden ylös; koira on löytänyt.
Homma jatkui yläkasan loppuun ja siitä siirryttiin keskikasalle, siitä piti käydä läpi vain puolet. Bea teki mulle taas pientä kiusaa, mikäs sen virkistävämpää ohjaajalle. Bea ei siis tavanomaiseen tapaansa häärännyt ja työstänyt jonkin aikaa piiloa tarkentaakseen vaan hävisi vaan piiloon ja aloitti heti perään ilmaisun, hyvä Bea! Ja minä muistin taas nostaa käden ylös. Homma jatkui keskikasan loppuun ja Bea saikin pian hajun ja häipyi piilolle "bunkkeriin", kerkesin nähdä vain koiran vippaavan takapään ja nostin käden ylös, koira oli maalimiehellä. Ilmaisua ei tullut, kun maalimies palkkasi Bean suoraan.

Ennen radalle tuloa käytiin treenaamassa telineitä ja radalle tultiin hallitusti.