Ekat haku-treenit

Bea päätti että hän kyllä tietää miten tää homma hoidetaan: juostaan suoraa ton tyypin luo ja haukutaan niin että mamma tietää missä me ollaan. Nappiin meni, tyttö omatoimisesti yhdisti ilmaisun etsimiseen, lapsinero xD Oli kyllä niin ilonen yllätys, että vieläkin ihmettelen sen vetoa.
Sää oli vähän ankea, satoi vettä. Mutta eipä tuo haitannut kun oli mukavan porukan kanssa liikkeellä :)

raunioiden "todistusten jako"

Tämmöistä palautetta paperilla:

"Linda & bordercollie Bea"
-lupaava, vauhdikas ja innokas nuori koira
-malttia treenaamiseen, koira on vielä nuori ja tarvitsee aikaa aikuistua ja saada varmuutta
-tottis hyvällä mallilla, hallinta radalla vielä kesken, mutta tulee kyllä aikanaan. vielä ei kannata syödä motivaatiota etsimisestä panostamalla liikaa hallintaan
-antaa koiran nauttia tarpeeksi kauan siitä, että se haistaa ja löytää ja osaa, siitä motivaatio ja itsevarmuus kasvaa! Liian nopea treenien vaikeuttaminen lisää takapakin vaaraa. pohjat kuntoon, vaikka koira onkin lupaava.
-ilmaisulla ei ole kiire, harjoitelkaa talven aikana etsinnästä erillään ja katsotaan ensi kaudella tilanne
-Linda on ohjaajana rauhallinen ja innokas oppimaan myös muiden suorituksista.



Että semmosta. Mä olen kyllä niin "kaikki,heti,nyt!"-ihminen, on ihan hyvä että mulle osataan painaa jarrua :)
Kaikin puolin on ollut mahtava kausi ja on ihan harmi, että tulee talvitauko. Mitä mä sitten viikossa odotan jos en rauniotreenejä?
Vielä on onneksi yhdet treenit tällä kaudella.

helsingissä raunioitumassa

Oltiin siis Helsingin radalla treenailemassa. Mä olin tosi tiukka ja lapsonen sai liikkua eteenpäin vaan löysällä hihnalla. Seurautin sitä jonkin aikaa ennen meidän etsiskelyvuoroa ja seurasi ihan loistavasti hyvällä kontaktilla. Sitten Bea pääsi harjoittelemaan taas ilmaisua ennen etsinnän aloittamista ja haukkuikin kivasti. Sitten yritin seurauttaa sitä radalle ja hittovie, se seurasi ja todella skarpisti! Ei mitään "pää viidentenä jalkana hihnan päässä riehumista ja riekkumista" vaan kunnon toko-seuraamista, jee! Seuraavissa treeneissä ei varmasti samaa tapahdu, niin revitään nyt tästä iloa siihen saakka. :D
Mä olin ihan hukassa kun koko paikka oli täysin vieras, että mikä se alue nyt on ja mitäs muuta.. Mutta hyvin se meni, en mä pilannut Bean hyvää etsintää vaikka välillä sitä huutelinkin, kun se on ihan sitä mieltä että jos on haju niin mammaa ei nyt kuunnella vaan tehdään homma loppuun ja kysytään sitten että mitä asiaa, hyvä.

Kaikinpuolin jäi tosi kiva fiilis treeneistä, seuraavia odotellessa :)

Treeniä,treeniä, treeniä...

Eilen oltiin raunioilla. Bea sai harjoitella ilmaisua. Mä olen sitten tehnyt siinä mielenkiintoisen mokan, palkannut kädestä, ja se haukkuu siis mua eikä purkkia.. Ei mikään mieltä ylentävä fiilis. Noh, nyt sitten alkaa hillitön purkkien-haukkumistreenaaminen ihan oikeaoppisesti.

Toinen ongelma raunioilla on, että se on niin innoissaan menossa tekemään hommia, ettei se välitä seurata yhtään. Kaksi askelta voi kävellä vierellä ja sitten säntäillä hihnassa päättömästi >:( Tämäkin siis treenin alle, seuraamista,seuraamista,seuraamista ja lisää sitä seuraamista. Onneksi tää taitaa lla aika tyypillinen ongelma radalle mentäessä. Täytyy vaan ajella hurauttaa sinne radalle harjottelemaan sitä seuraamista.

Mutta ollaan me kehityttykkin, eli kaikki ei ole mennyt vaan pieleen xD Mä osaan esimerkiksi käydä alueen huolella läpi ja jopa liikkua siellä. Beakin tarkentaa paljon nopeammin ja työskentelee edelleen innokkaasti ja sitkeästi.

Tokoiluissa luoksetuloon on tullut vauhtia ja likka osaa tulla myös suoraan sivulle luoksetulossa.

Temppuja me ollaan raunioiden lisäksi enempi harjoteltu ja keskityty useiden tuntien vapaanajuoksulenkkeihin. Nyt täytys ottaan itteään niskasta kiinni.

Bea kävi myös karvattomana hyvinkäällä näyttäytymässä ja otti H:n :)

rauniotouhuja

Ollaan pari viimistä kertaa treenattu nenän-nosto-piiloja. Bea on äkännyt ne hyvin ja edelleen mennään hillittömällä innolla ja sitkeydellä vaikka välillä oiskin vaikea keksiä miten sinne piilolle pääsee. Kyllä todella hyvin jaksaa yrittää keksiä ratkaisua :)
Oli kaveri mukana treeneissä edelliskerralla ja sai sateisesta ja pimeästä säästä huolimatta muutaman kuvan napattua. laittelen esille.

Pitkästä aikaa raunioilla

Kävästiin siellä siis.
Tottiksen teema oli koiran kopelointi XD. Okei, käsittelyharjotus. Vieras ihminen kävi tutkimassa koiran. Bea nyt oli ihan oma täysin mahdoton itsensä ja vieras sai heti suukon ja sen jälkeen Bea heittäytyi selälleen "rapsutarapsuta!!". Vähän saatto hävettää omistajaa. Pidin sitä sitten pannasta kiinni, jotta olisi toisen helpompi tutkia. Saatiin se viimein tutkittua,mutta vieraan naama oli suukoista märkä.

Radalla sitten oli kaksi koiraa samaan aikaan. Toinen työskenteli yläkasalla ja toinen alakasalla. Bea oli alakasalla ja yläkasalla työskenteli samaan aikaan ihastuttava kultainennoutaja Veikka. Bea etsi kaksi maalimiestä. Molemmat oli todella hyvin piilossa. Vaikka rata oli märkä ja tassut luisti, Bea painoi eteenpäin kun ohjus. Niin järjettömän innokkaasti ja sitkeästi. Työsti hajua hyvin, vaikka taisi olla vähän vaikeaa kun ei tuullut ja hajut nousi esiin ihmeellisistä paikoista.

Bea harjoitteli myös ensimmäisen kerran ilmaisua. Vielä joutuu sanaa käyttämään mutta eiköhän sen voi pian jättää pois.

sateinen rauniotreeni

Ennen treeneihin menoa kävin omenan cittarissa ostamassa sadetakin. Ulkona satoi älyttömästi ja päätin etten tee itseäni kipeäksi. Tottakai sitten kun päästiin radan luo, sade loppui kun seinään. Kiitos vaan tästä..

Meidän tottisosuus oli aika villi XD Pujoteltiin koirakkojen välistä, juostiin takaperin koirakkojen välistä, kannettiin koiraa ja pujoteltiin koirakkojen välistä. Sitten piti keksiä kolme käskyä mitkä annetaan koiralle, ennen kun se saa palkan. Mulla nämä käskyt oli "sivu", "maa" ja "sit". Ei siinä mitään, meidän piti tehdä ne yhdessä koiran kanssa. Oli varmasti näkemisen arvosta kun koirat ja omistajat makaa märällä parkkipaikalla :D

Raunioilla sitten Bealla oli neljä maalimiestä, kaksi valmiiksi piiloissa ja kaksi näkölähtöä. Ensimmäinen maalimies oli näkölähtö. Samaan aikaan kun Bea läksi maalimiehen perään, ammuttiin. Ei välittänyt ampumisesta. Vaikka kaikki kivet oli sateen jäljiltä liukkaita, niin ei kyllä haitannut Bean menoa. Likka kirmasi hurjalla vauhdilla pitkin raunioita. Ensimmäisen maalimiehen jälkeen kutsuin Bean luokse. Tyttö on raunioilla niin innoissaan tekemässä töitä, että korvat ei pelaa aina hirveän loistavasti. Kyllä se kuitenkin malttoi tulla luokse ja rauhottua.

Sitten oli toinen näkölähtö ja taas ammuttiin kun Bea läksi maalimiehen perään. Ei taaskaan mitään reaktiota ampumiseen, hyvähyvä!

Kolmas maalimies löytyi tämän jälkeen helposti, mutta neljättä saikin työstää tovin.

Meidän ohjaaja huomasi, että Bea kertoo korvilla hajun vahvuuden. Itsekkin olen huomannut, että kun tyttö saa hajun, sen korvat menee päänmyötäsesti. Ohjaaja huomasi siis, että kun on haju: korvat on päänmyötäisesti (mielistelyilme) ja kun kylmenee niin korvat nousee pystyyn, hassu likka.

Eilen oikein nauratti viimisellä maalimiehellä Bean toiminta. Se kiersi ja kaarsi kasaa: korvat päänmyötäisesti, häntä ja peppu vimmatusti vispaten "mä löydän sen, mä löydän sen" ja hetken päästä korvat pystyssä ja paikallaan kököttäen "se haju ei ollutkaan täällä päin" ja sama homma jatkui kunnes se löysi sen maalimiehen. En älynnyt seurata, että vaihtoiko tuuli suuntaa vai tuuliko sillä hetkellä ollenkaan, kun viimisen löytäminen oli niin vaikeeta.

Hyvin meni kuitenkin. Käytiin telineitäkin ottamassa ja se Bean aluksi pelkääm putki on nykyään maailman paras juttu :D

Lomailun touhuiluja

Kolmen viikon loman aikana Bea on kirmannyt pellolla vapaana, metsässä vapaana, veneillyt, grillannut saaressa...

Ei olla kovinkaan paljon lenkkeilty hihnassa. Käytiin me veneilemässäkin, tytölle ostettiin omat pelastusliivit. Matkalla saareen se halusi istua sylissä ja katsella kun vene suihkuttaa vettä ja kohteliaana tyttönä moikata häntä heiluen muita veneilijöitä :)
Saaressa Bealla oli paljon hommia, kuten näyttää rassukalta jotta saa mahdollisimman paljon makkaraa ja pihviä ja ottaa rapsutuksia ja suukkoja vastaan. Kiero akka kun on, niin aina kun grillikatokselle käveli joku, se meni selälleen heiluttamaan häntäänsä ja esittämään kovin pientä rassukkaa. Tokihan ihmiset meni siihen paijaamaan ja Bea nautiskeli huomiosta xD
Bea kävi saaressa uimassakin ja kuivasikin pian nuotion äärellä. Me grillattiin vaahtokarkkeja, Beakin sai oman. Illemalla siirryttiin toiselle katokselle, kun tuolla oli ihmisiä sen verran, että möly yltyi kovaksi. Nyt sai Beakin hengailla ihan vapaana, kun ei ollut muita koiria siinä vieressä.
Yö nukuttiin veneessä. Aamulla Bea oli niin väsynyt, ettei olisi jaksanut aamulenkille nousta :D Paluumatkalla Bea otti rennosti veneessä, nukkui. Välillä raotti silmiä tarkistaakseen, ollaanko jo perillä.

Eilen otettiin pieni tokotreeni joka meni ihan pyllylleen. Niin pyllylleen ettei ois enempi voinut mennä. Mä toivon että se johtu kuumuudesta. Toi ei osannut mitään, käyttäyty ihan kun sille en olisi ikinä opettanut mitään O_o Se siitä mun lähes Bh-kokeeseen valmiista kakarasta, prkl. Nyt on alettava taas palaamaan treenitauolta ja keskiviikkona on rauniot <3

viime bh-kurssitunnista ja raunioista

Aloitetaan tosta tiistain Bh-kurssin kaupunkiosuudesta. Oltiin siis espoon keskustassa. Ohjaaja sauvakäveli meistä ohi, juoksi ohi, ohitettiin koira ja nakkikioskikin ja kaikki meni hyvin. Höpöttelin Bealle, niin se piti kivasti kontaktia ja kulki hihnassa kauniisti. (ihme kyllä XD ) Kävästiin vähän entressessä harjottelemassa noita automaattiovia. Ne vähän jännitti Beaa, mutta mentiin siitä vaan niin kauan ees-taas, että se huomas ettei se olekkaan mikään kummallinen juttu :) Sidoin sen pylvääseen kiinni ja menin piiloon, ohjaaja kulki koiran kanssa ohi. Bea oli ihan rennosti siellä, eikä ohi menevä koira olisi vähempää voinut kiinnostaa. Kivasti meni ja haikein fiiliksin jouduin kotiin lähtemään. Tykkäsin kurssista ja sitäkin enempi ohjaajasta. Mutta sitten avoimiin tottiksiin ja siellä saa taas ottaa komentoja vastaan :D

Raunioilla alkoi nyt kolmen viikon kesätauko. Tänään oli siis viimiset treenit ennen taukoa. Bea pelasti kuusi ihmistä.
Hyvin työsti hajuja ja mä jopa näin millon se sai oikeasti hajun, sillä muuttui ilme ihan kokonaan. Ihan kiva huomata että tuollakin nyt osaa jonkinverran lukea koiraansa.
Mä ohjasin Beaa liikaa, mutta se johtui siitä että panikoin, ettei tuo mene alueelle missä oli erittäin vihainen kyy. Välillä tuo oli sinne menossa, joten sai kutsua luokse ja lähettää toiseen suuntaan.
Todella innokkaasti työskentelee ja liikkuu todella ketterästi raunioilla. Tänään oli niin innoissaan siitä etsimisestä, ettei meinannut syödä palkkoja loppuun maalimiehiltä, kun olisi jo ollut menossa pelastamaan seuraavaa tyyppiä.. Jouduin menemään tueksi siihen maalimiehen lähettyville, että se malttaa olla siinä.
Tuo menee jo itsenäisesti tutkimaan ihan kunnolla niitä piiloja eikä arkaile yhtään.

Ihan kiva päivä oli ja onnistuneet treenit :)

Raunioilla, tiimityöskentelypäivä

Alotettiin tottis-osuus vapaavalintaisella paikallaololla, mä jätin Bean maahan. Vieressä oli kaksi muuta koiraa. Kahden minuutin päästä ohjaaja komensi mut palkkaamaan Bean. Palkkasin ja kävelin takasin kauemmas. Parkkipaikalla ajo auto meidän välistä, siellä se Bea vaan nökötti paikallamakuussa <3 Sitten menin sen viereen, käskin sivulle ja palkkasin. Sitten helliteltiin, kun tyttö oli niin etevä.
Sitten otettiin koirien ohittamisia ja kiertämisiä seuraamalla, hienosti meni, ihan kun vettä vaan :)

Meillä oli tosiaan tiimipäivä raunioilla sitten. Paikalla taisi olla kuusi koirakkoa. Alotettiin menemällä semmoinen kolmen metrin korkeudessa oleva puomi, mihin kavutaan sellasia laatikoita pitkin. Sekä koiran, että ohjaajan piti mennä se. Laitoin ensin Bean menemään sen ja hienosti menikin. Sitten koira ryhmäläiselle pidettäväksi ja sinne itse konttaamaan XD Kauhistutti, korkeanpaikan kammo ei ole mukava. Mutta hengissä selvittiin.
Seuraavaksi jouduttiinkiin änkemään pienen pienestä reiästä taloon sisälle, mistä lensi kaikkea kuivaa savimoskaa naamalle. Menin itse ensin ja pyysin Bean perässä. Se ei uskaltanut heti hypätä perään, kun oli niin korkea pudotus ja pieni tila, nostin sen sitten siitä. Toisella puolella oli ryhmäläien ottamassa vastaan. Bea oli merkannut maalimiehen talosta sisältä, mutta en mä ollut mitään huomannut :O Keskityin niin sieltä montusta ylös pääsyyn, eikä meille oltu kerrottu maalimiehestä mitään.
Seuraava etappi oli koirien ja ohjaajien kapuaminen muutaman metrin korkeudessa olevalle tasolle,jossa oli ulosmenopuolella kaiteet vaikeuttamassa. nostin ensin Bean sinne, sitten kapusin itse. Ahdoin itseni alas ja nostin Bean alas. Juuri sopivan kokonen tuo ipana raunioille :D
Seuraavaksi jouduttiin möyrimään mutaisen laatikon läpi.
Sitten piti mennä pisteestä a pisteeseen b koskematta maahan. Rakennettin rojuista silta, kannoin Bean yli.
Seuraavana oli vuorossa koiran lähetys talon läpi ahtaasta tunnelista toiselle puolelle ja ohjaaja kiersi toista kautta sinne. Hyvin meni. Vaihdettiin ryhmäläisten kesken koiria ja käveltiin raunioilla hetki.
Sitten sai taas oman koiran takasin.
Täytyi taas selvitä pisteestä a pisteeseen b. Betoniputkessa liikuttiin ja raivattiin rojua edestä, sekä ängettiin ahtaista paikoista. Ahataitten kohtien ajaksi laitoin Bean paikallamakuuseen ja menin itse edeltä, sitten kutsuin luokse.
Käveltiin kaltevia tasoja, metallisia siltoja ja ties mitä. Sitten jouduttiin konttaamaan jännään pömpeliin ja ahtamaan sieltä pienen pienestä luukusta ylös. Ojensin ensin koiran luukusta, sitten yritin hyppiäloikkia siitä itse ulos, mutta se oli liian korkealla. Tarvittiis taas tiimityötä, ryhmäläinen tuli punttaamaan mut ylös. Yksi ryhmäläinen laittoi koiransa ulos luukusta ja tuli sitten perästä, pidin sen koiraa sen aikaan. Jätin Bean kauemmas paikallamakuuseen. Muutama koira kävi sitä nuuskimassa ja tökkimässä, mutta tyttö ei hievahtanutkaan <3
Sitten olikin vuorossa raskain osa koko hommasta, koiran kantaminen. Koira nostettiin olkapäille ja käveltiin rataa ympäri. Kyllä tuli hiki. Bea oli ensimmäistä kertaa olkapäillä rätköttämässä ja likka oli ihan rentona :) Äiteen pieni tyttö, se vaan luottaa että kyllä äiti tietää mikä on turvallista <3

Jep, kyllä me ollaan Bean kanssa luotuja toisillemme.

Bh-kurssi, tunti 4

Kirjotin tähän eilen pitkän litanjan, mutta tämä tilttas ja poisti koko tekstin.. >:(
Aloitetaan siis uusiks, tästä tulee nyt huomattavasti lyhyempi versio.

Vettä tuli kun esterin sieltä. Onneksi treenattiin sellasen katoksen alla. Harmi vaan, että sieltä ei oltu ajeltu nurmikkoa, joten reunat oli pitkää heinää ja kavensi siten käytettävissä olevaa tilaa. Noh, asiaan: Mentiin siihen alottamaan treeniä, otin Bean perusasentoon ja ohjaaja käski meidät kentälle juoksemaan XD Bealla kävi kierrokset jossain tonnissa. No, aikamme me siinä kirmattiin ja mentiin sitten jatkamaan, huomattavasti paremmalla tuloksella. Otettiin siis jättöliikkeistä maahanmeno ja istuminen, tuo osaa molemmat. Oli kuitenkin vähän turhan lyhytpinnanen. Eli ei nyt ollut kovin loistava treeni, mutta ohjaaja kyllä huomasi, että tuo osaa ne, kunhan se nyt vaan jotain perseili. Noh, eipä tuota oikee jaksanut stressata.

Semmoinen lyhykäisyydessään. Palailen illalla myöhään rustailemaan rauniotreenistä sitten :)

Bh-kurssi, tunti 3

Eilen siis oli taas Bh-kurssi ja mä lähdin sinne fiiliksillä "Bea vaan perseilee kentällä, eikä toimi ollenkaan..", mutta toisin kävi.
Otettiin seuraamista niin, että tuli molempiin suuntiin käännöksiä, täyskäännöksiä ja ties mitä ja samaan aikaan ammuttiin. Beaa ei hetkeuttanut ampuminen yhtään, hyvä! Bh-kokeessa ei tosin enää ole ampumista, saatiin toi vähän extrana :D
Bea oli paikallamakuussa kun toinen koirakko suoritti seuraamista. Hienosti se pysyi siinä, mitä nyt muutaman kerran vaihto kankkua, mutta ei noussut. Kentällä oleva koirakko alkoikin leikkimään seuraamisen jälkeen... kauan kuului hihkumista "täällä, hieno, ota ota, hyvä, hienosti" ja äänikoira kun Bea on, niin sinnehän se koitti ampasta :/ karjasin sen heti takasin ja se tulikin välittömästi. Ei se kerennyt kun muutaman metrin liikkua. Laitoin sen takasin paalulle makaamaan. Sitten ei liikkunut. Palasin, otin perusasentoon ja vapautin.
Otettiin myös luoksetuloa. Ensimmäinen luoksetulo olikin niin räjähtävän vauhdikas, että likka meni vähän turhan pitkälle ja kun koitti heti putkeen ottaa kontaktia, kumautti mua kuonolla suoraan jalkoväliin XD Siellä kentällä meinas yks jos toinenkin pissata housuunsa, kun nauratti niin paljon. Mä otin damagea.
Otettiin muutama kerta uusiks ja tein sitten niin, että kun se on matkan puolivälissä, koukistan polvea eteenpäin ihan vähän, hidastaa välittömästi ja tuli suoraan ja hyvin :) Kouluttajan mielestä se oli eri fiksu taktiikka.
Semmosta me puuhailtiin ja jäi ihan kiva fiilis.

Raunioilla, toka tunti

Ensin otettiin taas hallittavuudessa eteenlähetys muutamaan kertaan, joka meni ihan kivasti, kun ei sitä olla tehty, kun sen pari kertaa. Sitten otettiin seuraamista. Kehuja hyvästä perusasennosta ja pysähdyksistä. Huomauttamista tuli siitä, että pitää välillä palkata liikkeessäkin kontaktista, eikä aina pysähdyksissä vasta. (En mä siis noin ole aina tehnyt, enkä teekkään)

Raunioilla Bea meni todella hienosti maalimiesten luo ja tutki ihan itse piilojakin :D Reipas tyttö. Likka oli ihan täpinöissään ja nautti kympillä. Hyvin työsti taas hajua ja aika nopeasti löysikin. Ylitti itsensä tiilikasan päältä menemisellä, joka oli aluksi jostain syystä epämukavaa, mutta meni sen yli kun maalimies vähän innosti. Tosi hieno likka<3

Käytiin myös telineillä äikkimässä. Putket, hyppytasot, A-este, keinu, puomi ja kaikki muutkin meni todella hienosti pelleistä lähtien :) Innokkaasti ja huolettomasti se siellä loikki. Tikkaita ei olla otettu, kun ne on sen verta vaikeat ja tuo vauhtimimmi katkasis siihenvarmaan jalkansa. Mutta onneksi niitä ei edes missään kokeess aole XD

Semmosta tänään, tosi kivaa oli sekä ohjaajalla että koiralla. :)

Huomenna BH-kurssi. Katotaan mitä toi taas siellä perseilee...

BH-kurssi, tunti 2

Bea oli ihan täpinöissään kentälle menosta. Siis ihan täpinöissään.
Otettiin aluksi perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamista, sitten käännöksiä ja sellaista. Likka meni muutamia kertoja vinoon, vähän liian eteen ja käskin sen aina vaan uudestaan korjaamaan ittensä.Vähän likka turhautui, mutta sen kautta sitten rauhottui ja katsoi vähän tarkemmin mitä touhuaa. Otettiin minuutin paikallamakuu ja pysyi hienosti.
Otettiin myös kentän pituista seuraamista, eli pitkää! Jouduin aluksi ottamaan herättelyksi vähän askeleen seuraamisia ja käännöksi, sitten mentiin. Itse olin niin keskittynyt koiran tekemisiin, että menin varmaan aikamoista vinkuraa kentällä.. Ihan kivasti se meni, vaikka muutaman kerran loikki ja pari kertaa jouduin antamaan herpaantumisen takia hihnalla pakotteen. Silti jäi jotenkin sellanen kettumainen fiilis, kun se ei toimi tuolla tunneilla yhtään niin hyvin kun muualla. :/ Kai sae on siitä, kun ohjaaja höpöttää sen verta pitkiä aikoja vähän väliä ja mä olen paineistunut, kun ihmisiä on siinä vieressä töllöttämässä. Kyllä se tästä, ens kerralla paremmin.

Toivottavasti huomiset rauniotreenit menis putkeen.

copypastea muualta

Raunioilla

Alotettiin hallinta treenillä. Paikalla olo oli ensimmäinen etappi. Jätin Bean perusasennosta istumaan ja kävelin 15 askelta. Bean mielestä oli kovin omituista kun ihan siinä vieressä, täysin vieraassa paikassa, oli uusia kavereita... Nosti persiin ja seisoi, käskin sen etäältä istumaan ja likka istui loppuajan kiltisti.
Sitten olikin luoksetulo. Jätin likan perusasennosta paikalle istumaan, kävelin 30 askelta, odotin hetken ja kutsuin. Tyttö tuli vauhdikkaasti ja tiiviisti eteen, josta käskin sen perusasentoon. Otettiin myös lyhyempänä luoksetulo, jolloin toi paukapää hidastelee :/ Sitten mä ryntäilin sitä karkuun kun hidasteli ja en edes vaatinut asentoa, vaan palkkasin kun tuli vauhdikkaasti.
Seuraavana oli vuorossa eteen lähetys, jota me ei olla ikinä tehty, kun en ole ajatellut pk-puolelle suunnata. Noh, aloitettiin muutamalla metrillä, käskysanaksi tuli "mene". Hienosti likka kirmas ja pääsi palkkakupin luokse :D Seuraava oli vähän pidemmällä matkalla. Otin Bean perusasentoon, odotin kontaktia ja annoin käskysanan "mene". Likka kirmas palkkakupille vauhdilla. Otettiin vielä muutama kerta ja hienosti meni. Nyt aletaan tokoilun jälkeenkin ottaa tota.
Myöhemmin Bea pääsi raunioille pelastamaan kolme ihmistä. Ihmiset oli ihan maailman ihanimpia, niiltä sai lihapulliakin XD Tyttö liikkui hyvin raunioille, ainut vaan että astui piilon kannelle, joka rämähti ja säikkyi sitä vähän. Sen jälkeen liikkui paljon varovaisemmin, mutta ihan innokkaasti. Työsti kivasti ihmisen hajua ja ihan selvästi tunnisti sen. Treenin jälkeen jäätiin vielä harjottelemaan telineitä ja käveltiin kasoilla, että tottuisi. Tyttö meni tikkaita, rappusia, puomeja, kaltevia tasoja, pilkko pimeisiin luoliin, huterille tasoille, talon katolle, metallisia alustoja ja kaikkea mahdollista. Joissain (kuten kaltevissa) sai tehdä vähän töitä rohkaisun kanssa, mutta voi sitä riemua, kun se selviytyi ja osasi. Likka oikein uhkui itsevarmuutta sen jälkeen :) Äitin pieni pelastuskoira <3

Ainiin; ohjaaja sanoi hallittavuusosiossa, että on liikuttavaa, miten innokkaasti ja ilosesti Bea tekee töitä mun kanssa :) Se oli mahtavaa kuulla.

ainiin, numero2: Otettiin Bean kanssa myös hyppyestettä, vähän sen säkää korkeempaa ja siitä vielä vähän korkeempaa: hyppäs hienosti! Jätin sen esteen toiselle puolelle ja kävelin itse toiselle puolelle estettä. Sitten kutsuin sen ja sanoin esteen kohdalla "hyppy". Meni tosi hienosti, vaikka ei totakaan oltu ennen edes kokeiltu :) Piti vielä A-este kokeilla. Senkin likka meni ihan tosta noin vaan. Hitsi mikä pikku-orava toi on XD

Pienistä jutuista iso apu, treeniä kuumuudessa

Käväsin huonosta voinnista huolimatta Bean kanssa pihalla treenaamassa. Otin nyt aluksi 5min vaan askeleen seuraamista ja perusasennon hinkkaamista. Tämän jälkeen otin pidempää seuraamista, tommosta 10 askelta. Jumankekka, likka seurasi samalla tavalla kun pikkusena! Kuono mun jalassa kiinni ja tiivis katse muhun :D Ei mitään löysäilyä missään vaiheessa treeniä. Otettiin myös muutama käännös vasempaan, mä olen siinä niin huono. Nyt se kuitenkin onnistui ihan hyvin mulla sekä koiralla :) Ja jottei olisi koko treeni mennyt ihan hirmuseksi viilaamiseksi, niin otettiin liikkeestä maahanmeno ja istuminen. Maahan meni hyvin, mutta istumisessakin ois mennyt maahan. Ei auttanut kun ottaa muutaman kerran ihan vaan istumista ja kokeilla uudestaan. Sitten se sujuikin. Mä olen tyytyväinen, todella tyytyväinen. Toi sen suraaminen ja keskittyminen on nyt ihan huippua. Se pistää itsensä ihan totaalisesti likoon.

Bh-kurssi, tunti 1

Meitä oli kurssilla vain kolme koirakkoa, jokainen koira oli yksitellen treenaamassa.

Tänään ei tehty muuta kun hinkattiin perusasentoa ja otettiin askeleen, kolmen seuraamisia ja paikallamakuuta.

Tykkäsin ohjaajasta kovasti, nopea sanomaan ja käyttää hyvin ääntään. Muistaa myös huomauttaa positiivisista asioista.

Tokoilua

Iltalenkin jälkeen tokoiltiin Bean kanssa vähän.
Otettiin ensin sivulletuloa, meni ihan kohtalaisesti.
Paikallamakuu sujui hienosti, askelia otin 30+.
Myös luoksetulo tehtiin 30+ askelilla ja likka tuli todella vauhdikkaasti. Ensimmäisellä kerralla hidasti mun mielestä vähän liian aikasin, mutta muut kerrat tuli loppuun asti vauhdikkaasti ja loppuasento oli suora ja tiivis.
Liikkeestä maahanmenoakin otettiin ja joka kerta meni nopeasti maahan ja pysyi siellä. Liikkeestä istumisessa meni ensimmäisellä kerralla maahan, otin sitten muutaman kerran ihan vaan istumista ja sitten kokeiltiin uudestaan. Sujui oikein hyvin.
Otettiin seuraamista. Vasemmalle käännöksiä oli kaksi. Seurasi tiiviisti, käännökset sujui hyvin, mutta lopussa herpaantui kerran katsomaan vierestä lentänyttä lintua, otti kuitenkin nopeasti kontaktin taas sen jälkeen ja lopetettiin perusasentoon.
Otettiin oikealle käännöksiä perusasennosta ja ne meni loistavasti, kuten aina.

Olen tyytyväinen, vaikka paremminkin olisi voinut mennä.

Illan pihatreenit

Käytiin ottamassa pihalla iltatreeni omistajan äkkinäisestä päähänpistosta.

Luoksetulo: Jätin Bean maahan makaamaan, kävelin 20 askelta ja käännyin. Odotin vajaa minuutin ja kutsuin luokse. Bea tuli vauhdilla ja innokkaasti. Hidasti vähän ennen pysähdystä ja tuli tiiviisti eteen. Loistava tyttö <3 (tarttee ostaa se sekuntikello, että voi joku ottaa aikaa näissä)

Paikallamakuu: Jätin Bean maahan, kävelin taas sen 20 askelta, käännyin. Odotin taas sen vajaa minuutin ja palasin koiran luokse. Palkkasin kun makasi maassa, menin koiran sivulle ja käskin perusasentoon, palkkasin. Ei hievahtanutkaan liikkeen aikana.
Toinen versio tästä oli se, että häiriöihminen kävelee mun eteen seisomaan, kun seisoskelen siellä far out Beasta, niin, ettei Bea näe mua. Ei haitannut mitään. Ihana tyttö.

Seuraaminen: lähdettiin perusasennosta. Käveltiin ihan häiriöihmisen vierestä, tehtiin täykäännös oikealle ja palattiin seuraamisen alotuskohtaan. Loppui perusasentoon. Tyttö oli tiivis ja skarppi. Ensimmäisellä kerralla katsoi häiriöihmistä ohitettaessa, toisella kerralla ihminen ei enää kiinnostanut.

Liikkeestä maahan: Kokeiltiin tätä ensimmäistä kertaa. Perusasento, seuraaminen, jättö ja jatkoin matkaa viisi askelta, palkkasin. Meni heti ensimmäisestä kerrasta!!! Otettiin muutama kerta uudestaan. Toisella kertaa meni epäröiden, eli vähän hitaasti mutta meni kuitenkin. Kolmannella kerralla jäi seisomaan... Neljännellä kerralla meni nopeasti maahan ja jäi paikalleen. Siihen oli hyvä lopettaa. :)

Kaupungissa pyörimistä

Tänään siis tunnilla otsikon mukaisesti pörrättiin kaupungissa, ohitettiin koiria, jätettiin koira odottamaan kaupan eteen jne.
Ilma oli suoraan sanottuna ihan sieltä, satoi vettä ja oli kylmä. Bea kuitenkin otti kauniisti ohituksissa kontaktia ja kaupan eteen ääneti odottamaan. Äitin reipas tyttö. Otettiin yksi paikallaolo tunnin lopuksi ja sekin meni todella hyvin. Ei siis valittamista, paitsi säästä.

Palataan muutama päivä taakseppäin: kaveri oli kuvaamassa mun ja Bean TOKOilua ja temppuilua. Muistoksi tästä sain kivan läjän loistavia kuvia ja lisää on tulossa. :) Ohessa yksi kuva: vilkuttava Bea.