Eläinkokeita raunioilla

Viime keskiviikkona Bealla oli ohjattavuustreeni raunioilla, teemana oli myös ylöspäin suuntautuvat piilot.
Radalle mentiin ilman hihnaa seuraamalla oikein hyvällä hallinnalla, josta itsekkin olin hiukan yllättynyt. Paikallamakuusta ei hievahtanutkaan, eikä edes koittanut nousta ylös ennen seuraavaa käskyä, mikä meillä on ollut ongelmana. Vaatiminen siis oli ihan paikallaan tässäkin jutussa, kun se radalle osaa jo mennä niinkun iso likka..

Itse tiesin missä maalimiehet olivat ja ne upotettiinkin piiloihin yksi kerrallaan. Me aloitettiin taloista. Heti ensimmäisen talon katolla oli maalimies makaamassa, ilman mitään en suurempia piilotteluita. Bea merkkasi maalimiehen mulle ja osoitti sen aivan selvästi, mutta jostain syystä ilmaisua ei tullut ja hyöriminen vain jatkui. Kävelin sitten itse katolle ja syy hyörimiseen ja ilmaisemattomuuteen selvisi; pikkublondi oli pyörinyt vaan maalimiehen jalkapuolella ja kuvitteli, ettei se ole mukana, kun ei ole selvästi tyyppiä edes yritetty piilottaa. Ohjasin Bean sitten maalimiehen naamapuolelle ja Beahan koki selväti varsinaisen ahaa-elämyksen; "tällä on pääkin!". Haukahti ja maalimie sai palkata. Tollasia maalimiehiä pitää siis treenata lisää, jotka eivät varsinaiesti ole piilossa, kun ne näyttää hämmentävän vähän kakaraa.

Homma jatkui ja loput talot käytiin vauhdikkaasti, vaikkakin tarkasti läpi. Alatalolta löytyikin taas maalimies ja Bealla meni hajun rajaamiseen ja tarkentamiseen hetki, kun ne jotenkin kummallisesti veti ylemmän talon seinään. Maalimiehen edessä oli este, joten Bea ei päässyt maalimiehelle. Likka koitti kurkotella sinne ja haukkuminen unohtui siinä tuoksinassa kokonaan.

Seuraavaksi suunnattiin alakasalle päin. Mä annoin ehkä liikaa Bealle ohjeita enkä antanut sille aikaa työskennellä (hyi minä), mutta pian se bongasi teletapista ritiläkannen takaa maalimiehen. Ensin likka koitti sujahtaa ritilän sivusta sisään, mutta kun se ei onnistunut, niin ritilä siirrettiin ja Bea kävi maahan makaamaan ja haukkui.

Jatkettiin alakasan läpikäyntiä ja huiteli se Bea välillä vähän keskikasallakin, mutta pysytteli lähellä. Viiminen maalimies löytyi pressun takaa alakasan päädystä. Taso oli kalteva ja Bea raasu meinasi liukua maalimiehen syliin, joten haukkua ei vaadittu.

Kaikenkaikkiaan koira toimi kuin unelma, erittäin ohjattavissa ja hallinnassa oleva ja mulle suuhun teippiä :D