torstai 29. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen loukkaantuminen treeneissä

Eilen oltiin siis raunioilla. Teemana oli vaikeat pinnat, jotka Bealle meinasi tiilikasoja. Hallintatreeninä oli telineet.

Bea haukutettiin ennen radalle tuloa ja pienen sählingin jälkeen se haukkuikin ihan kivasti. Sitten jätin Bean paikallamakuuseen jossa neiti pysyi oikein hienosti ja varmasti. Sen jälkeen tarkoituksena oli yrittää hallittua radalletuloa, joka onnistuikin parhaiten koko tällä kaudella (niinkun siitä kovin paljoa olisi muka mennyt). Eli siis edistystä tapahtuu ja Bea alkaa tajuamaan, että hommiin pääsee kyllä, ensin voi siis malttaa seurata.

Heti lähetyksen jälkeen ammuttiin, johon Bea ei reagoinut. Aluksi luulin sen reagoivan laukaukseen, mutta neiti saikin älyttömän nopeasti hajun ja reagoi siihen. Ensimmäiselle maalimiehelle neiti meni vauhdikkaasti, eikä tiilet niinkään haitanneet, vaikka pientä varovaisuutta oli havaittavissa. Toisaalta, en kyllä näe sitä huonoksi asiaksi, kun muuten Bean kanssa on elämä täynnä vauhtia ja vaaratilanteita :D Bean piilon olivat myös aika umpinaisia, umpinaisempia kuin koskaan ennen, piilojen kansi oli vain hiukan raollaan, sen verran että siitä pystyi kuonon työntämään.

Etsintä jatkui, kunnes Bean ilmeestä näki, että sillä on haju. Piilona oli roskalaatikko, joka oli ympäröity tiilikasalla. kansi oli taas vain hiukan raollaan. Bea työsti hajun hyvin ja siitä oli helppo lukea missä maalimies on. Pienen mietiskelyn ja pyörimisen jälkeen Bea uskaltautui kapuamaan tiilikasalle, jossa loukkasi tassunsa tiilien väliin niin että kiljahti :(

Etsintä kuitenkin jatkui, koska mitään näkyvää vammaa ei Bean jalassa ollut havaittavissa ja Bea liikkui hyvin. Seuraavakin piilo oli roskalaatikko, mikä on ympäröity tiilikasalla. Beasta näki selvästi, että se sai hajun, kun liikkui tasaisella osalla tiiliä. Ilmeisesti aiemman tassunloukkauksen takia neiti paineistui ja jätti hajun. Likka meni vähän matkan päähän nuuskimaan maata O.o Tälläistä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Eipä siinä auttanut muu kun patistaa likka takaisin hommiin ja rohkaista sitä etsimään maalimies. Ihan kuin sillä mitään etsittävää olisi ollut, varmasti tiesi missä maalimies oli, ei vaan uskaltanut kavuta tiilille. Bea ylitti itsensä ja kapusi kuitenkin tiilikasalle pienen kannustamisen tuloksena :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sunnuntaina olisikin sitten taas haku ja ensi viikon keskiviikkona Bea pääsee raunioitumaan helsingin radalle.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Lisää treeniä

Multa on unohtunut kokonaan kirjoittaa viime viikon rauniotreeneistä. Noh, empä mä tiedä mitä mä niistä kirjoittaisin..
Tottiksessa Bea aisti mun hämmennyksen ja joku maailman helpoin liike -liikkeestä maahan- ei sujunut aluksi ollenkaan. Koirakoiden välistä pujotteu meni kivasti, eikä mun pieni pelkoaggressiivinen lapsi halunnut syödä muita koiria. Tästä pälkähtikin päähän, että kenetköhän mä saisin Bealle totuttelukoiraksi..

Juu, mutta takaisin raunioihin! Bea haukutettiin ennen varsinaista radalle menoa ja pienen "ihanaa, mä tykkään susta ihminen-hösellyksen jälkeen se jopa malttoi käydä maahan ja haukkua :) Radalle meno ei ollut kovinkaan hallittu. Mä en vaan käsitä miten mä saan ton pikkuepelin palavan etsintähalun hallintaan sinne radalle mentäessä. Se kun kulkee nenä ilmassa ja nuuski jo siinä vaiheessa x) No on se saatava, sainhan mä viime kaudellakin..
Itse etsintä oli ohi silmän räpäyksessä, Bea lähetyksen jälkeen löysi lähes välittömästi maalimiehen. Ei kuitenkaan tahtonut ilmaista radalla, kun enin täytyi käydä höseltämässä maalimiehellä ja sittenkurkata missä mamma on.. sitten se palasi maalimiehelle. Noh, uuden lähetyksen jälkeen en montaa askelta kerinnyt ottamaan, kun neitokainen löysi toisen maalimiehen. Mä taisin tässä vaiheessa pyöritellä silmiäni ja miettiä että mähän olen ottanut kaikenkaikkiaan jotakuinkin 15 askelta..
Kolmatta maalimiestä Bea sai työstää, piilo oli sen verran korkealla, kun taas kaksi ensimmäistä oli maan tasolla. Tässä vaiheessa Bea kävi tarkastamassa aiemman koiran maalimiespiilon jonne oli jäänyt kissanruokaa ja mutusti ne ensn pois ja jatkoi sitten hommia. Olisin halunnut neidin käyvän tarkistamassa "talon" vasemman laidan, mutta huomasin, että Bea sai hajun talon takaa ja lähti siirtymään talon etupuolelle, eipä auttanut kun seurata. Ohjasin Bean rappusille joista pääsee talon yläkertaan aj sieltähän se viimeinen maalimies löytyi. Bea kävi vielä oviaukolla ilmoittamassa mulle, että "mamma hei, mä löysin sen, se on täällä!" ja palasi sisään. Ainakin treenissä luotin koiraan ja luin sitä mielestäni hyvin, vaikkakin aluetta jäi aika paljon tarkastamatta.

Sitten eilisiin hakutreeneihin. Bea kun ei ole ollut kuin kerran maastossa treenaamassa aiemmin, niin lähdettiin nollista. Heti ennen treeniä sain kuulla kouluttajalta, että Bea ei ole bc vaan aussi xD Taas kommenttia tosta väristä. Kouluttaja myös kertoi, ettei välitä bc:stä, mutta Bea oli hurmaava. Kysäisi se myös mistä kennelistä tuo on, vaikka ei kuulema yleensä ole tapana.
Bealla siis oli ensin makkararinki jossa ihmiset kutsuivat sitä ja syöttivät sille namia. Beahan juoksi jotain 150kh/h ihmiseltä toiselle sitä kutsuttaessa ja oli välillä vähän kuulovammainen xD Sillä oli niin kova vauhti päällä, ettei se meinannut tajuta että kuka sitä milloinkin kutsui.
Bea myös piti huolta, että kaikki huomaa sen partiolaisasenteen: namien loputtua kutsuin Bean sivulle, tulihan se, vieläkin juosten jotain 100km/h pyörähtäen kun hurrikaani mun vasemmalle puolelle niin täydelliseen asentoon ja kontaktiin että multa meinasi tipahtaa leuka sijoiltaan. Hyvä mamman vauva <3
Maalimiehet lähtivät yksi kerrallaan keskilinjalta juoksemaan metsään Bean katsellessa ja kun maalimies katosi metsään, lähetin Bean perään. Likka oli todella vauhdikas ja innokas etsijä ja lähtikin hyvin suoraan lähetettäessä maalimiehelle. Näitä tehtiin muutamia ja sitten pari maalimiestä oli metsässä valmiina, heiluttivat käsiä, että Bea huomasi ne, katosivat ja sitten lähetin Bean. Mä saisin vähän nopeammin lähteä Bean perään kävelemään tai juoksemaan oikeastaan, se kun on sen verta nopea.. Ja nyt tästä eteenpäin palkkana on kädestä syötettäviä nameja, jotta Bea jaksaa rauhottua maalimiehelle ja viipyä siellä. Sitä testataan heti tänään rauniotreeneissä :)

torstai 15. huhtikuuta 2010

Rauniokausi avattu

Eilen oli kauden ensimmäiset rauniotreenit. Rata oli jo todella hyvin sulanut, eikä lunta enää juurikaan ollut.
Meidän piti koittaa mennä radalle hallitusti, siis piti. Parkkipaikalla ennen radalle menoa Bea oli aivan loistavasti hallinnassa, mutta kun se näki ihmiset siellä radalla seisoskelemassa niin siitähän se riemu ratkesi ja hallinta lensi sen siliän tien viereiseen metsikköön.
Kahta ihmistä lähdettiin etsimään alueelta keskikasa. Ensimmäinen löytyi suhteellisen nopeasti, mutta toista Bea saikin työstää jonkin aikaa ennen kun se löytyi.

Bea oli treenin jälkeen sitä mieltä, että "lisäälisäälisää!!"

Ensi viikolla uudestaan :) Koitetaan saada se hallinta mukaan radalle menossa.

Muutaman viikon päästä Bealla alkaa myös haku.