Paluu sairaslomalta

Neitokaisen tassut paranivat nopeasti, eikä sairaslomaa täytynyt pitää kuin viikon verran.

Viime tiistaina Bea pääsi mun mukaan töihin demokoiraksi ja käyttäytyi todella upeasti. Kaksi ekaa tuntia pidin Bean varuiksi puussa kiinni, viimisen pentukurssitunnin ajaksi päätin sitten ottaa sen kentän laidalle norkoilemaan. Siinä se maksasi paikallaan ja katseli kun pennut rallasi ympäriinsä ja välillä koittivat harjoitellakkin jotain :) Bea saa tulla useamminkin mukaan töihin.

Sitten keskiviikkona käytiin tutustumassa vantaan rauniorataan. Bealla oli neljä maalimiestä. Kolme haukuttiin hienosti, mutta neljäs oli niin korkealla, että sen kainaloon oli pakko hypätä ja suukotella kun raukka oli ison kelan sisään jäänyt. Bea iloisesti kävi köllimään viimeisen maalimiehen kainaloon hetkeksi, palasi mun viereen perusasentoon tollottamaan mua, meni maalimiehelle ja juoksi mun luo.. Bea siis ei raaskinut haukkua maalimiehen naamalle, sen korvathan olisi särkyneet. Bea siis näytti mulle viimisen maalimiehen.

Bea sairaslomalle

Bea kävi sunnuntaina leikkimässä kirkkonummella Remun kanssa. Likat noutivat lelua ja kirmasivat pellolla. Bea kuitenkin onnistui (ilmeisesti jarruttamisilla?) kuluttamaan etutassujen anturansa niin puhki, että eläinlääkäristä käytiin ostamassa tossut.
Nyt on siis neitokainen sairaslomalla ja parantelee tassunsa rauhassa. Ninja-sisko tuuraa Beaa raunioilla ja hakutreeneissä sen aikaa.

Kuvia raunioilta

Bea A-esteellä

Henkistä valmistautumista kokeeseen

Edellisellä rauniokerralla suoritettiin kokeenomainen treeni Bean kanssa, jos se olisi ollut virallinen koe; me oltais päästy läpi.

Eilen tehtiin mulle henkisen valmistautumisen treeni koetta varten :D Alue kerrottiin mulle pala palalta ja sen mukaan piti sitten käydä alue läpi.
Yläkasa oli alueen ensimmäinen osa, lähetin Bean punaisen kopin sivusta. Bea teki mulle jotain ihme kiusaa ja näytti jo alussa siltä, että sillä olisi haju jostain. Mahdollisesti se haisteli jotain aiemmin käytettyä piiloa?
Yläkasan keskivaiheilta löytyi Tuuli pienestä montusta. Bea työsti hajun hyvin ja pähkäili hetken sisäänmenoreittiä, kun ilmeisesti likan mielestä tila oli liian pieni, että sinne olisi viitsinyt hypätä. Bea päätyi sitten sellaiseen ratkaisuun, että haukkuu siitä päältä maalimiehen! Minäkin muistin nostaa käden ylös; koira on löytänyt.
Homma jatkui yläkasan loppuun ja siitä siirryttiin keskikasalle, siitä piti käydä läpi vain puolet. Bea teki mulle taas pientä kiusaa, mikäs sen virkistävämpää ohjaajalle. Bea ei siis tavanomaiseen tapaansa häärännyt ja työstänyt jonkin aikaa piiloa tarkentaakseen vaan hävisi vaan piiloon ja aloitti heti perään ilmaisun, hyvä Bea! Ja minä muistin taas nostaa käden ylös. Homma jatkui keskikasan loppuun ja Bea saikin pian hajun ja häipyi piilolle "bunkkeriin", kerkesin nähdä vain koiran vippaavan takapään ja nostin käden ylös, koira oli maalimiehellä. Ilmaisua ei tullut, kun maalimies palkkasi Bean suoraan.

Ennen radalle tuloa käytiin treenaamassa telineitä ja radalle tultiin hallitusti.

Eläinkokeita raunioilla

Viime keskiviikkona Bealla oli ohjattavuustreeni raunioilla, teemana oli myös ylöspäin suuntautuvat piilot.
Radalle mentiin ilman hihnaa seuraamalla oikein hyvällä hallinnalla, josta itsekkin olin hiukan yllättynyt. Paikallamakuusta ei hievahtanutkaan, eikä edes koittanut nousta ylös ennen seuraavaa käskyä, mikä meillä on ollut ongelmana. Vaatiminen siis oli ihan paikallaan tässäkin jutussa, kun se radalle osaa jo mennä niinkun iso likka..

Itse tiesin missä maalimiehet olivat ja ne upotettiinkin piiloihin yksi kerrallaan. Me aloitettiin taloista. Heti ensimmäisen talon katolla oli maalimies makaamassa, ilman mitään en suurempia piilotteluita. Bea merkkasi maalimiehen mulle ja osoitti sen aivan selvästi, mutta jostain syystä ilmaisua ei tullut ja hyöriminen vain jatkui. Kävelin sitten itse katolle ja syy hyörimiseen ja ilmaisemattomuuteen selvisi; pikkublondi oli pyörinyt vaan maalimiehen jalkapuolella ja kuvitteli, ettei se ole mukana, kun ei ole selvästi tyyppiä edes yritetty piilottaa. Ohjasin Bean sitten maalimiehen naamapuolelle ja Beahan koki selväti varsinaisen ahaa-elämyksen; "tällä on pääkin!". Haukahti ja maalimie sai palkata. Tollasia maalimiehiä pitää siis treenata lisää, jotka eivät varsinaiesti ole piilossa, kun ne näyttää hämmentävän vähän kakaraa.

Homma jatkui ja loput talot käytiin vauhdikkaasti, vaikkakin tarkasti läpi. Alatalolta löytyikin taas maalimies ja Bealla meni hajun rajaamiseen ja tarkentamiseen hetki, kun ne jotenkin kummallisesti veti ylemmän talon seinään. Maalimiehen edessä oli este, joten Bea ei päässyt maalimiehelle. Likka koitti kurkotella sinne ja haukkuminen unohtui siinä tuoksinassa kokonaan.

Seuraavaksi suunnattiin alakasalle päin. Mä annoin ehkä liikaa Bealle ohjeita enkä antanut sille aikaa työskennellä (hyi minä), mutta pian se bongasi teletapista ritiläkannen takaa maalimiehen. Ensin likka koitti sujahtaa ritilän sivusta sisään, mutta kun se ei onnistunut, niin ritilä siirrettiin ja Bea kävi maahan makaamaan ja haukkui.

Jatkettiin alakasan läpikäyntiä ja huiteli se Bea välillä vähän keskikasallakin, mutta pysytteli lähellä. Viiminen maalimies löytyi pressun takaa alakasan päädystä. Taso oli kalteva ja Bea raasu meinasi liukua maalimiehen syliin, joten haukkua ei vaadittu.

Kaikenkaikkiaan koira toimi kuin unelma, erittäin ohjattavissa ja hallinnassa oleva ja mulle suuhun teippiä :D

Se on kesä

Bea kävi avaamassa kesän uintikauden silkkiniityillä olevassa "lätäkössä". Neitokainen oli ihan haltioissaan uimisesta, eikä sitä meinannut saada vedestä pois. Likalla oli taas kovin hauskaa uida noutamaan keppiä, sukellella kiviä ja haukkailla ilmasta loiskutettua vettä. Vieressä tapahtunut jalkapallopeli ei jaksanut kiinnostaa yhtään.

Eilen käytiin taas hakuilemassa. Juoksu tai kuuma sää ei hidastanut likan suoritusta yhtään, vauhtia olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Bealla on huomattavasti parantunut maalimiehellä pysyminen ja pistojen suoruus. Ensimmäien piston Bea teki ääniavulla, se meni ihan ok, vaikka ääni ei juurikaan kuulunut. Toisessa pistossa ei ollut apua ollenkaan, lähetin vain ja se oli todella hyvä, suora. Kolmas ja neljäs pisto olivat näköhaamujaja etenkin neljäs oli todella hyvä. Siihen oli hyvä lopettaa. Bea tosin oli sitä mieltä että vielä olisi pitänyt jotain tehdä..

Keskiviikkona on taas rauniot ja seuraava hakutreeni tehdään pimeänä.