keskiviikko on rauniopäivä

Eilen siis käväistiin taas raunioilla pyörähtämässä. Maalimiehinä oli vierasta porukkaa, vierailulla.
Neitokainen tuli ilman hihnaa radalle, pysyi hyvin paikallamakuussakin! Taitava tyttö <3

Treenistä tehtiin nopea ja helppo, koska kausi lähenee uhkaavasti loppuaan, motivaatiotreeniä siis. Kaksi maalimiestä oli piilossa keskikasalla ja palkka tuli viidestä haukusta. Ensimmäinen maalimies oli keskikasan alussa, tyttö työsti hajun hyvin,mutta vaikeuksia oli päästä maalimiehen luo. Hetki meni sitä ratkoessa. Sitten sanoin Bealle että "hyppää siitä yli" niin johan pomppas ja maalimiehen luona oltiin. Lapsi raukka ei tajunnut että sillä on takajalat,joten mamman piti kertoa se xD


Toinen maalimies oli keskikasan toisessa päässä,maan alla olevassa kolosessa. Likka työsti hajua jonkin aikaa, haju levisi selvästi piilon oikealle puolelle. Neitokainen joutui siis hetken pyörittämään hernettä päässään,ennen kun sai tarkennettua. Iloisesti sujahti maalimiehen luo ja haukkui hyvin!

Kiva treeni, tämmösiä lisää.

Aina ei voi mennä putkeen, ei edes joka kerta :P

Eli aiheena eiliset rauiotreenit. Mieluusti jättäisin kyllä kirjoittamatta, mutta puretaan nyt sitten..

Hallittavuus radalle menossa oli mahtava; neiti seurasi kauniisti ja jäi paikallamakuuseen hyvin.

Siitä se alamäki sitten alkoi. Alueena oli ala-, keski- ja yläkasa. Etsintäsuunnitelma meni näin; alakasa, keskikasa ja yläkasa.
Aloitettiin alakasan läpikäyminen, ulkona oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt. Mulla oli toki fikkari, mutta sillä sohiminen häiritsi mua vielä enemmän. Sateesta johtuen maa oli myös hyvin liukas. Pimeää, hankala maasto ja liukas keli.. Ei hyvä.
Heti alussa ohjasin Beaa liikaa, mä vaan halusin olla varma että se käy tarkasti alueen läpi.. En nähnyt missä koira menee varmaan puoliakaan etsintä ajasta. Siksi siis kutsuin sitä luokse. Virhe sekin. Mä myös itse päättelin missä maalimiehet on, virhe sekin. Sekosin alueen läpikäymisessä, virhe sekin. Eli mä treenasin eilen raunioilla virheiden tekoa, jotta muistan oikein hyvin sitten jatkossa, mitä ei saa tehdä. Bea pelitti tapansa mukaan ihan loistavasti, nenä toimi ja haukutkin tuli hyvin ulos :)

Hieno koira, huono ohjaaja. Kai ohjaajille on iha normaalia tulla välillä näitä taantumia. Ensi kerralla paremmin.

Vihdoinkin raunioilla!

^Huudahti Bea mielessään kun ajettiin radalle.
Neitokainen ihan tärisi takaboxissa, kun huomasi missä ollaan taas monen viikon jälkeen.

Teemana meillä oli lähetyksessä ampuminen ja suuri alue.

Bea aloitti treenit, oli siis ensimmäinen karvaotus radalla. Vaikka viimiset viikot on tokoiltu suhteellisen ahkerasti, ei se todellakaan näkynyt radalle mentäessä; neitokainen seurasi puolihuolimattomasti, hinkui niin etsimään ettei meinannut nahoissaan pysyä.

Etsintä alkoi taloista. Tyttö kävi tarkasti läpi kaikki mahdolliset kolot ja raot, ettei niissä vain ole ketään. Aluetta käytiin aika vauhdikkaasti läpi, Bean normaaliin tyyliin siis, ohjaaja sai juosta perässä. Likka oli kuitenkin tapansa mukaan äärettömän hyvin kuulolla, ei tarvinnut kun vähän vinkata suuntaa niin sinne se kirmasi tarkistamaan paikan. Eli vaikka vauhtia on vaikka muille jakaa, Bea on hyvin ohjattavissa.
Ensimmäinen maalimies löytyi kolmannen talon reunasta. Bea työsti hajun hienosti ja pyrki maalimiehelle. Neiti taiteili palkilla maalimiehen edessä ja olisi tahtonut alkaa ilmaisemaan, mutta tasapaino ei riittänyt ja se sitten veti mahaplätsin siihen vinolle palkille. Siitä viisastuneena Bea otti ja pomppuloikkasi palkilta alas ja rupesi ilmaisemaan maalimiestä. Eri taitava Bea!
Tästä jatkettiin kohti alakasaa ja hetkessä mä hukkasin koirani.. Täytynee kiinnittää sen häntään jokin punainen lippu.. Tässä vaiheessa mä tietenkin kutsuin sitä ja se näyttäytyi; "äiti, täällä mä olen ja mulla on haju"
Liikuin siis ripeästi koiran suuntaan joka rupesikin ilmaisemaan maalimiestä.
Toinen löydetty!
Otin Bean sivulle ja pidin lyhyen,mutta ytimekkään pähkäilytuokion; alakasaa tai peltoa ei oltu käyty läpi juuri lainkaan, minun mielestäni. Ohjaaja sitten korjasi, että Bea on kyllä kerennyt ne juoksemaan jo monta kertaa. Niimpä niin..
Matka jatkui keskikasalle. Keskikasan toinen pääty käytiin vähän hätäseen läpi, mutta luotin koiraan ,että kyllä se sen hajun olisi sieltä poiminut.
Oikeassahan mä olin, kasan loppupäästä Bea sai hajun ja pomppasi piiloon maalimiehen seuraksi ja ilmaisi. Kolmas ja viiminen maalimies löydetty.
Sitten Bea saikin riekkua patukan kanssa muiden kehuttavaksi ja siitä autoon syömään nakkeja ja tankkaamaan nestettä.

Olin erittäin tyytyväinen treeniin, koiran ja omistajan yhteistyö pelasi todella hyvin ja kummallakin oli mukavaa. Ensi viikolla suunnittelin, että Bea treenaisi "pimeitä" piiloja, eli vähän pidempiä ja syvempiä putkia tai muita vastaavia.

toktoktokoilua ja temppuilua

Mä sain jo tekstiä aikaan, mutta onnistuin myös kadottamaan sen siliän tiän sen, joten otetaas uusiks..

Tänä kauniina aurinkoisena päivänä olimme Lauran kanssa sopineet treenaavamma vähän tokohyppyä ja niinhän me teimme. Sen pituinen se. No ei nyt kai. Ette te näin vähällä pääse, ha!

Estehyppy oli siis treenin pääpiste. Laura kilttinä tyttönä raahasi meille hyppyesteen treeneihin.(kiitos siitä)
Tahtoo samanlaisen!
Laura oli myös niiin kiltti, että räpsi treenistä muutaman kuvan, jotka mä teidän kiusaksi lykkään tänne, buahhahhaa.

Hyppyä lähdettiin harjoittelemaan perusasennosta, palkka esteen toisella puolella pienessä purkissa. Käsiavulla ja käskyllä "hyppy" Bea pomppuloikkasi esteen yli hienosti ja löysi kanafileensä palkkapurkista.



Tätä toisteltiin muutaman kerran. Sitten siirsin palkan esteen taakse,ihan lähelle estettä jotta likka kääntyy hypyn jälkeen. Tuloksena se, että se kääntyy jo ilmassa hypätessä..



Siirryttiin siis takaisin aiempaan tekniikkaan.
Muutaman toiston jälkeen likka pomppikin esteen yli ilman käsiapua, pelkällä käskyllä. Hyvä Bea!

Ja tokihan treeneissä on aina oltava seuraamista, aina.





Lopputreeneistä on pakko viihdyttää itseään temppuilemalla, jottei touhu käy liian vakavaksi.
jaloissa pujottelua





toinen tassu

Rallytokoa tai sitten ei

Olin jo innoissani pessyt purkit, pakannut otsalampun, pukenut lämpimästi päälle ja hakenut palkat, kun kuski ilmoitti että sillä on keuhkoputkentulehdus. Ei siis raunioille, tälläkään viikolla!! Nää oli nyt kolmannet treenit putkeen, mitkä multa ja Bealta jää väliin, syystä tai toisesta :( Pikkasen sapetti.

Oltiin kuitenkin suoriuduttu "perämetsään" saakka, joten kyllä nyt jonkinmoiset treenit oli saatava. Pommittelimpas sitten Lauraa, joka soittikin pian takaisin ja sovittiin että tokoillaan pian. Raahauduttiin siis tien toiselle puolelle ja tehtiin treenisuunnitelmaa. Tultiinkin siihen tulokseen, että tehdään rallytokorata tavanomaisen tokoilun sijaan.

Radan rakentelun jälkeen ensin treenasi Laura ja Ruma. Tässä vaiheessa huomattiin että meidän rataa ei oltu laitettu kovinkaan loistavalle paikalle, koira oli nenä maassa vähänväliä. Koska meidän hajuaisti ei ole samaa luokaa koirien kanssa, syytä emme saaneet selville.

Sitten oltiin vuorossa minä ja Bea. Kolmannen kyltin kohdalla heitin hanskat tiskiin ja lopetin rallyt siihen. Siinä maassa tosiaan oli joku hurrrrjan hyvä haju.

Siirryttiin sitten Been kanssa kauemmas treenailemaan tokoa ja se sujui pienen alkulämmittelyn (kiroilun) jälkeen ihan hyvin. Tänään otettiin seuraamista, liikkeestä maahan/istu, luoksetulosta maahan/seiso ja eteenlähetyksestä maahan.

Seuraava tokoilu toivottavasti perjantaina.

Syys-illan treeniä

Käytiin tänään illalla kokeilemassa Bean kanssa vähän rallytokoa. Laji on sinänsä ihan ok, mutta ohjaaja on ihan pihalla koko ajan xD
Koira osaa liikkeet juu, ohjaaja haahuilee, ihmettelee, pöljäilee ja lukee kylttejä kamalan kauan.
Muutaman kerran kun rata käytiin läpi, niin ohjaajakin pääsi vähän mukaan. Beasta oli varmaan turhauttavaa kun ohjaaja pöljäili,taas.

Otettiin me sitten muutama eteenlähetyksestä maahanmeno ja luoksetulosta maahanmeno, sekä seuraamista ja käännökset.

Bealla oli hauskaa ja se on pääasia, ohjaaja oli tänään vähän omissa maailmoissaan.